Konsertti: Lappeenranta-sali 2013-04-26
Lappeenrannassa nautittiin taas hienosta naisäänestä. Viime viikolla vierailijana oli Jenni Lättilä ja tämän perjantain tähtenä Tuija Knihtilä. Herkän impressionistisen ranskalaishenkisen ohjelmiston kapellimestarina oli tällä kertaa Jan Söderblom.
Konsertin ohjelmistoa täytyy kehua kokonaisuutena. Konsertin aloitti Aarne Merikannon Soitelma kesäyölle. Utuisen herkkä tunnelmapala heti alkuun. Rohkea aloitusnumero, mutta Söderblom ja Lappeenrannan kaupunginorkesteri onnistuivat hienosti.
Ottorino Respighi on italialainen säveltäjä, mutta hänen Il tramanto (auringonlasku) orkesterilaulunsa henkii herkkää äänikuvaa, jonka voisi kuvitella tulevan ranskalaisen säveltäjän väripaletista. Percy Bysshe Shelleyn runo on romantiikan ajatusten kyllästämä kuoleman, rakkauden ja kaipauksen teemoineen. Taas kerran totean olevan suuri Tuija Knihtilä fani. Nyt kuulin hänen laulavan ensi kertaa herkempää ohjelmistoa ja kunnioitus kasvoi taas pari pykälää. Knihtilä ei ole pelkästään laulaja, vaan myös loistava tulkitsija. Toivoisin kovasti kuulevan häntä myös lied-resitaalin parissa. Monipuolinen laulaja.
Ainoa ranskalainen säveltäjä oli Maurice Ravel, jolta kuulimme Kolme laulua Mallermén runoihin. Mallermé on inspiroinut Ravelin ohella muitakin säveltäjiä mm. Debussy, Milhaud ja Boulez. Eteeristen tekstien symboliikan ei ole tarkoituskaan aueta käden käänteessä. Ravel käyttää naisäänen taustalla vain jousikvartettoa, kahta huilua ja klarinettiä, sekä pianoa. Noista tuubeista hän puristaa hienoja värejä. Tuija Knihtilä jatkoi komeaa työskentelyään. Yhteistyö orkesterin ja Söderblomin kanssa toimi hienosti. Mahtavaa!
Illan lopetusnumero oli Ottorino Respighin Linnut. Se on viisiosainen sarja, jossa Respighi käyttää pohjana barokkiajan säveltäjien sävellyksiä luodessaan lintujen laulun henkistä musiikkia. Iloista orkesterointia ja hyvä valinta herkän ohjelmiston kevyemmäksi lopuksi. Söderblom ja orkesteri tuntuivat nauttivan musisoinnista ja niin tein minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti