tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kanneltalosta kaukaiselle rakastetulle

Konsertti: Kanneltalo 2013-04-09

Reissuviikon ensimmäinen musiikki-ilta vaihtui Schubertin Die schöne Müllerin -laulusarjasta Beethovenin lauluihin ja kamarimusiikkiin sairastapauksen vuoksi. Mukavaa kun toisinaan täällä pääkaupunkiseudulla on jopa vara valita.

Mutta eipä Kamari21:n Kanneltalossa järjestämä konserttikaan aivan alkuperäisessä esiintyjäkaartissa toteutunut. Petteri Salomaan, Johannes Piirron ja Tero Latvalan kanssa piti alunperin selloa soittaa Tomas Djupsjöbacka, mutta hänen sairastuttuaan oman sellonsa laittoi peliin Marko Ylönen.

Konsertin musiikki koostui kokonaan Beethovenin musiikista. Beethoven on ensimmäisiä suuria rakkauksiani taidemusiikin puolella, mutta hänen laulumusiikkinsa on jäänyt varsin vähäiselle tutustumiselle. Selailin konserttipäiväkirjaani väliajalla ja totesin että tänään kuulin ensimmäistä kertaa Beethoven lauluja elävänä. Kyllä ne kotona levyhyllystä löytyvät, mutta suurempaa ihastusta niihin ei ole tullut.

Tänään Petteri Salomaa lauloi An die ferne Geliebte -laulusarjan, sekä otteita Beethovenin kansanlaulusovituksista. Kyllähän varsinkin tuo An die ferne Geliebte oli komeaa kuunneltavaa. Salomaan tulkinnat veivät mukanaan. Nuori pianisti Johannes Piirto oli hyvässä vedossa koko illan, mutta hieman enemmän heittäytymistä hänen Beethoveniinsa olisin kaivannut. Beethoven oli julmettu pianisti ja sen pitäisi kuulua kaikissa hänen sävellyksissään missä piano on mukana. Salomaan kanssa yhteistyö sujui hienosti ja laulajan kanssa hengittäminen tulee varmasti vielä paranemaan iän ja kokemuksen myötä.

Konsertti aluksi Piirto soitti Für Elise -bagatellin ja muina numeroina olikin sitten kaksi pianotrioa. Ensimmäinen oli lyhyempi Allegretto triolle WoO 39 ja konsertin päätösnumero Arkkiherttua trio. Arkkiherttua trio on suosikkejani ja tälläkin kertaa se kohosi konsertin kohokohdaksi. Tero Latvala ja Marko Ylönen ovat soittaneet paljon yhdessä ja sen kyllä kuulee. Viulu ja sello olivat aikamoinen tutkapari ja Piirron pianokin tuntui rohkeammalta. Hieno konsertin päätös.

3 kommenttia:

  1. Onpa sinulla ollut hyviä musiikkituokioita! MInä olen tänään kuunnellut YouTubesta tätä:
    http://www.youtube.com/watch?v=0B6nzq-L_7o

    Siksi kuuntelin, kun poika viestitti että oli soittanut sen tänään oppilaskonsertissa.
    Haydn onkin jäänyt minulle aika vieraaksi.

    VastaaPoista
  2. Minä pidin Haydnia aluksi vähän kuivakkana säveltäjä. Vähitellen havahduin että hänen musiikkissaan onkin paljon huumoria ja lämpöä. Haydnin sinfoniat ja jousikvartetot aloittavat usein päivän aamiaismusiikkina ;-)

    VastaaPoista
  3. Äts, ei tuo linkkini toiminut YouTubessa, mutta Google sen löysi.
    Siis tämä youtubessa: Haydn - Variations in F minor (Hamelin) - YouTube

    Lempisäveltäjäni on edelleen Mahler. Nykymusiikkia vasta opettelen ymmärtämään. Ihmettelen, miten koen hukatuksi ajaksi kaiken ns. viihdemusiikin, vaikka se on asia, joka jyllää nykyään Suomessa ja maailmalla. Se rinnastuu mielessäni viihdekirjallisuuteen, joka on myös hukkaan heitettyä aikaa. Olen siis rajoittunut persoona, joka ei ole hyvä asia. Haluaisin laajentua, mutta se on vaikeaa. Sitä suren kun en edes jazzista nauti. En ole vain päässyt siihen sisälle. Ehkä kuuntelen sitä liian vähän. Kiitos sinulle muuten näistä musiikkivähähdyksistä tällä sivustollasi! Kunnioitettava luettelo tuossa vieressä.

    VastaaPoista