Tarkkaamo: 202403

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Simon Boccanegra loistotuotantona

Ooppera: Simon Boccanegra - Kansallisooppera 2024-3-22

Pierre Audin ohjaama Giuseppe Verdin Simon Boccanegra on yhteistuotanto Tokion New National Theatren, Madridin Teatro Realin ja oman kansallisoopperamme kesken. Maailman ensi-ilta taisi olla marraskuussa Tokiossa ja nyt oli vuorossa Helsinki.

Simon Boccanegran juoni on erittäin epäselvä ja kaikin puolin pökkelö. Jos tarina ei ole tuttu, kannattaa ehdottomasti panostaa hetki viimeistään käsiohjelman synopsiksen lukemiseen. Selitin väliajalla vieressä istuvalla oopperan ystävälle rautalangan avulla kuka kukin on. Ei riitä, että juonessa on aikahyppyjä ja henkilöt ovat erinimisiä, käsiohjelmakin käyttää samasta henkilöstä peräkkäisissä lauseissa etu- ja sukunimiä, sekoittaakseen pakkaa.

Libretto sisältää lausekukkasia, jotka oopperamaailman ulkopuolella aiheuttaisivat hihittelyä, mutta Verdin musiikin sitoessa ne draamaan, niistä muodostuu pieniä palasia jotka osoittavat miksi ooppera on niin mahtava taidelaji, kuin mitä se on.

Edellä olikin varmaan kaikki kriittinen osuus mitä ensi-illasta jäi mieleen. Kaikki loppu olikin puhdasta nautintoa. Pierre Audin ohjaus ja Anish Kapoorin huikean hieno abstrakti lavastus eivät yritäkään sijoittaa tarinaa mihinkään aikaan, vaan tapahtumat etenevät omassa mikrokosmoksessaan. Wojciech Dziedzicin puvut ja Jean Kalmanin valot ovat täydellisessä synkassa Kapoorin lavastuksen kanssa. Erittäin näyttävä ja toimiva produktio.

Verdin musiikki sitoo juonen riekaleet yhteen ja antaa kehykset kohtauksille. Helsinkiin haalittu laulajakatras on aivan mahtava roolitus. Nimiroolin bulgarialainen baritoni Vladimir Stoyanov omaa ilmaisuvoimaisen, puhuttelevan äänen. Libanonilais-kanadalaisen sopraanon Joyce El-Khouryn ääneen minulla meni hetki totutellessa, mutta sen jälkeen oli myyty. Erittäin tasaisen ja korkeatasoisen roolituksen täydensivät Riccardo Zanellato, Sebastian Catana, Koit Soasepp, Mika Pohjonen, Iris Candelaria ja illan äänitykki Mihails Čulpajevs.

Kun orkesterikin oli Pietro Rizzon johdolla hyvässä iskussa, Simon Boccanegraa voi täysin sydämin suositella.

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Dracula

Baletti: Dracula - Kansallisooppera 2024-03-01

Bram Stokerin Dracula on kauhukirjallisuuden suurklassikkoja, jonka kypsyminen asemaansa kesti varsin kauan 1897 julkaisunsa jälkeen. Elokuvissa tarinaa on kerrottu lukuisia kertoja ja vuoden 1992 Francis Ford Coppolan versio vakuutti puolalaisen koreografin Krzysztof Pastorin tarttumaan hänelle tarjottuun aiheeseen. Kantaesitys oli Perthissä, Australiassa viisi ja puoli vuotta sitten. Oman kansallisbalettimme versio on vuokralla Puolan kansallisbaletista.

Baletin musiikin pohjana Pastor päätti käyttää maanmiehensä Wojciech Kilarin musiikkia, jota myös Coppola oli käyttänyt elokuvassaan. Kilar oli säveltänyt elokuvan musiikin juuri elokuvaa varten ja pelkästään elokuvamusiikki ei riittänyt baletin pohjaksi, vaan balettiin otettiin mukaan myös muuta Kilarin musiikkia hänen klassisesta ja elokuvamusiikkituotannostaan. Musiikin on sovittanut koherentiksi kokonaisuudeksi Michael Brett.

Itselleni Kilarin musiikki kolahti hienojen sävymaailmojensa ansiosta, erityisesti sinfonisesta runosta Kościelec 1909 otetuissa palasissa, joita käytettiin ensimmäisen näytöksen vampyyrikokoontumisessa. Olisi mukava saada teoksen partituuri ja seurata kuinka sointimaisema luodaan.

Libretistinä Pastorilla on Pawel Chynowski, joka on poiminut Stokerin tarinasta viihdyttävän kokonaisuuden. Vaikka Draculan tarina olisi kuinka tuttu, vinkkaan jälleen kerran ainakin silmäilemään käsiohjelman juonisynopsiksen, kuten on syytä tehdä kaikkien juonta sisältävien balettien kohdalla.

Pastor ja Chynowski painottavat Draculan kahta olomuotoa, vanhaa vampyyri Draculaa, joka aina veren makuun päästessään palaa nuoreen "normaali" versioonsa. Tätä korostaakseen Draculan roolia tanssii kaksi henkilöä, ensi-illassa Sergei Popov ja Michal Krčmář. Molemmat olivat mainioita roolissaan. Lontoolaispariskunta Jonathan ja Mina, rooleissa Jun Xia ja Zhiyao Chen, samoin kun Lucyn roolin tanssinut Abigail Sheppard ilahduttivat myös liikkeillään.

Naispuolisten vampyyrien trio Transsilvaniassa ja myöhemmin Lontoon hautausmaajaksossa olivat kerrassaan loistavia. En valitettavasti osaa erotella heitä solistilistan vampyyriluettelosta, mutta brava heille kaikille. Myös Atte Kilpisen sairaalapotilas vakuutti sulavuudellaan.

Pastorin Dracula on mitä parhainta tanssiviihdettä, viihde sanan positiivisimmassa merkityksessä. Charles Cusick Smithin ja Phil R. Danielsin lavastus ja puvut tukivat tunnelmaan pääsyä. Vahva suositus.