lauantai 28. syyskuuta 2019

Kolmen tanssin ilta

Baletti: Tripla - Kansallisooppera 2019-9-27

Kansallisbaletissa on usein näitä kolmen koreografian iltoja joissa esitetään hieman lyhyempiä teoksia. Samalla saadaan mukava mikstuura eri tyylisuuntien fanittajien iloksi. Tässä muistutan taas jo kliseenomaisesti että erityisesti baletin ja tanssitaiteen osalta vieno innostukseni korvaa historian, tekniikan ja traditioiden tuntemisen.

Infra © 2019 Suomen Kansallisooppera / Sakari Viika
Uusin ja modernein teoksista oli illan aloittanut Wayne McGregorin koreografia Infra vuodelta 2008. Kolmea teosta etukäteen tutkaillessa siihen kohdistui osaltani suurin mielenkiinto. Max Richterin musiikkin ja Julian Opien valoteoksen taustoittaman teoksen idea tuntui hyvältä. Lavan taustalla on Opien valoseinä, jota pitkin valohahmot kävelevät edestakaisin. Näiden alla tanssijat antavat kävelijöille alitajunnan tai muuten pinnan alla tapahtuvan taustan. Idea toimi käytännössäkin hyvin. Mutta puhtaan visuaalisen näkymän kannalta valohahmot olivat omiin silmiini liian kirkkaat. Oli itse asiassa ajatuksia herättävää havaita seuranneensa noiden valohahmojen variaatioita välillä enemmän kuin itse tanssia niiden alapuolella. Mielestäni balanssi olisi ollut parempi jos valohahmot olisivat olleet himmeämmät. Mutta tykkäsin musiikista, tanssista ja ideasta, joten hyvin meni.

Serenade © 2019 Suomen Kansallisooppera / Sakari Viika
Seuraavana siirryttiin ajassa ja tyylissä taaksepäin legendaarisen koreografin George Balanchinen Serenaden pariin. Musiikkina Pjotr Tšaikovskia ja kantaesitys vuodelta 1934. Kovasti pidin tästäkin ja kontrasti edelliseen oli aika suuri. Balanchinella tuntui liikkeet lähtevän tai päätyvän usein staattiseen asetelmaan, mikä tietysti on tradition hengen mukaista. Valitettavasti Serenaden loppuosan nauttimista häiritsi kaksi riviä edempänä istunut turistiherra, joka keksi käydä pelaamaan videopeliä kännykällään. Edelläni istuvan katsojan olkapääkoputukset saivat pelaamisen loppumaan, mutta turistiherra jatkoi kuitenkin kuulokkeet korvissa jonkun muun vaihtoehtoisen iltaviihdykkeen nauttimista. Sekin valitettavasti kuului hiljaisissa kohdissa ympäristöön... Huokaus...

The Concert © 2019 Suomen Kansallisooppera / Sakari Viika
Illan päätti Jerome Robbinsin Chopinin musiikkiin rakennettu The Concert. Kantaesityksensä 1956 saanut konserttikuvaus oli komediallinen herkkupala. Johannes Piirto pitää lavalla pianokonserttia ja yleisö päätyy lopulta hyönteisparveksi. Hieno ja hauska tanssiteos.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Heijastavaa pintaa Konserttihovissa

Konsertti: Lauluyhtye Kuvaja - Peili - Konserttihovi 2019-9-22

Sunnuntai-illan elävää musiikkia tarjosi lauluyhtye Kuvaja. Kuvajan a cappella tyylin sähköinen kokoonpano toi uutta väriä Konserttihovin perinteisen akustiseen henkeen. Viisihenkinen kokoonpano (kolme nais- ja kaksi miesääntä) lauloi omia sovituksiaan pop- ja iskelmälauluista. Yhtyeen oman kuvauksen mukaan Peili kiertueen ohjelmisto pyörii itsetunnon ja minuuden peilikuvan ympärillä.

Yhtyeen juuret ovat Sibelius-Akatemiassa ja kelpo laulajia viisikko onkin. Pelkkään ihmisääneen luottavia pienyhtyeitä ei valitettavasti kovin usein kuule. Naisääninä on trio, Anni-Kaisa Haukka, Kata Vuoristo ja Laura Vallenius. Miesääninä Joona Vallenius ja Aleksi Vasko. Miksaaja Tuomas Aukio toimi hienosti kuudentena jäsenenä kvinteton äänimestarina.

Sovituksiin kaipaisin hieman enemmän särmää ja rohkeampaa soinnutusta. Hieman turhan usein mennään yhden hengen beatboxauksella, lyriikkasolistilla ja lopputrion vokaliisi/hyminäsoinnuilla. Tekstiä voisi käyttää enemmän harmonioissa. Myös ohjelmistoon kokonaisuutena olisin kaivannut enemmän jonkinlaista kontrastia/draamaa.

Mutta hyvät fibathan konsertista kuitenkin jäi. Ihmisääni on uljas instrumentti ja tämä viisikko osaa sitä hienosti käyttää. Menen varmasti toistekin kuuntelemaan kun tilaisuus tulee.