Jorma Hynninen ja Ilmari Räikkönen Konserttihovissa

Konsertti: Jorma Hynninen/Ilmari Räikkönen - Lauluja elämästä - Konserttihovi 2018-11-25

Toivo Kuula

Baritoni Jorma Hynninen ja pianisti Ilmari Räikkönen tarjosivat Konserttihovissa hienon kattauksen Oskar Merikannon ja Toivo Kuulan yksinlauluja. Laulujen lomassa kuultiin myös Johanna Tuomen kertomana Pekka Hakon kirjoittamat lyhyet historiikit Merikannosta ja Kuulasta.

Jorma Hynninen viihtyy edelleen konserttilavalla vaikka ikä alkaa lähennellä kahdeksaakymmentä. Ja miksei viihtyisi, sillä tulkitsijan taidot eivät ole vuosien karttuessa karisseet mihinkään. Kun Hynninen tulkitsee Merikannon laulua Ma elän!, niin tekstin sisältö saa syvällisempää tasoa kuin nuoremman laulajan käsittelyssä.

Kuulan ja Merikannon laulut ovat kaikille tuttuja. Hynnisen ja Räikkösen yhteistyö mainiota. Erinomainen sunnuntain alkuillan musiikkihetki.

Kahden basson hurmiossa

Konsertti: Kaksi Bassoa - Sukupolvet Kohtaavat, Mikkelin tuomikirkko

Giuseppe Verdi

Keskiviikon musiikkimatkani suuntautui tällä kertaa Mikkelin tuomikirkkoon. Bassot Jaakko Ryhänen ja Timo Riihonen ovat kiertäneet tänä vuonna Suomen kirkoissa laulamassa pianisti Marko Hilpon säestyksellä. Kiertue alkoi tammikuun lopussa Tammisaaresta ja päättyy huomenna 12.5. Naantaliin.

Klassisen Tuotannon järjestämää konserttia on mainostettu nimella "Kaksi bassoa - sukupolvet kohtaavat". Nimi on varsin osuva; Jaakko Ryhänen on yksi suomalaisista bassolegendoista ja Timo Riihonen taasen edustaa nuorempaa vuosikertaa. Suomalainen bassoperinne on hyvissä käsissä, Riihosen ohella meillä monia mainioita nuoria matalan rekisterin taitajia. Riihonen kuuluu tällä hetkellä Saksassa Kielin oopperan solistikuntaan ja debytoi tänä kesänä Bayreuthissa Parsifal-tuotannossa.

Illan konsertin ohjelmisto alkoi makupaloilla Bachin Matteus-passiosta ja Haydnin Luomisesta. Sen jälkeen konsertin alkupuoli koostui suomalalaisista Toivo Kuulan ja Oskar Merikannon lauluista. Oli mielenkiintoista vertailla mestareiden äänen sävyjä vuorotellen esitetyissä lauluissa, Merikannon Laatokassa saimme jo esimakua yhteislaulustakin.

Marko Hilpon hienosti tulkitseman Aarre Merikannon Improvisaation myötä siirryimme Verdin oopperamaailmaan. Aariat Nabuccosta ja Simon Boccanegrasta johtivat yhteen hienoimmista musiikkikokemuksista eli Don Carloksen bassoduettoon. Karvat nousivat pystyyn kun suurininkvisiittori näytti Filip II:lle kaapin paikan. Kun asialla on kolme ammattilaista, niin pienet eleet, laulu ja loistava säestys luovat draaman joka uppoaa syvälle.

Jos jotain kritisoitavaa pitää konsertista keksiä, niin kyllä pystypianon sijaan flyygeli olisi antanut täyteläisemmän sointimaailman. Marko Hilpon upea pianismi olisi päässyt vielä kauniimpaan loistoon. Ja kenties draaman kannalta olisi Don Carloksen duetto voinut olla päätösnumero. Vaikka Confutatis Verdin Requiemista oli lopetuksena komeaa kuultavaa sekin.

Kertakaikkisen nautittava konsertti. Jos vain mahdollista suosittelen lämpimästi piipahtamista Naantaliin huomenna!

Suomalaista mielenmaisemaa peilaamassa

Konsertti: Konserttihovi 2013-11-16

Lauantaiehtoon musiikkitarjonnasta Konserttihovissa vastasivat sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian. Teemalla "Maisemakuvia Suomesta" saimme nauttia Oskar Merikannon, Heino Kasken ja Jean Sibeliuksen musiikista.

Konsertin ohjelmisto oli melkoinen hittiparaati kaikkien tuntemia klassikoita. Mielenkiintoista sinänsä että vaikkapa Merikannon Valse lente, Laatokka, tai Sibeliuksen Souvenir ja Valse triste tuntuvat olevan kaikilla jo valmiina geeneissä, mutta aika harvoin niitä itse asiassa kuulee elävinä esityksinä. Tai ainakaan oikeiden ammattilaisten soittamina. Tänään siihen aukeni mainio tilaisuus.

Sibeliuksen Malinconiaa lukuunottamatta kaikki muut sävellykset taisivat ollla sovituksia sello ja piano yhdistelmälle. Joissakin pianosävellysten laajentamisissa selloduolle hieman kiinnitin huomiota  sello- ja pianostemman turhan läheiseen suhteeseen. Mutta toisaalta se on ymmärrettävää jo sovituksen luonteeseen liittyen.

Jussi Makkosen lyyrinen ja herkkä soitto hellii korvia. Olisi mielenkiintoista kuulla häntä hieman rouheammankin musiikin parissa. Jälleen yksi suomalainen huippusellisti pitkän listan jatkoksi, hienoa. Nazig Azezianin kanssa he ovat mainio duo, joiden yhteistyö toimii komeasti.

Makkonen piti pieniä esitelmänpoikasia kappaleiden välissä kertoen teosten taustoista. Kyllähän ne syventivät konserttikokemusta, mutta muutamassa tapauksessa puheet petasivat sävellyksen tunnemaiseman turhan valmiiksi. Jo ennen ensimmäistä säveltä taisi monella kuulijalla olla pala kurkussa.