Kuhmo 2014, 4. päivä

Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2014-07-16

Neljännen festivaalipäivän motoksi Vladimir Mendelssohn oli määritellyt "Waiting for Godot". Joten jumaltarustojen piirissä tänään pyörimme.

Minulle päivä pullautti uuden mielenkiintoisen säveltäjänimen: Osvaldo Golijov. Viulistit Daniel Rowland ja Florin Szigeti, alttoviuluun tarttunut Mendelssohn ja sellisti Tuomas Lehto loihtivat aamunavaukseksi mielenkiintoisen sävelmaiseman. Golijovin Tenebrae II:n kvartettoversiossa neljä ääntä elävät omaa elämäänsä, mutta omaavat myös yhteisen suuremman äänen. Hieno teos...

Aamukonsertin toinen helmi oli Priya Mitchellin viulullaan jousiryhmän kanssa tulkitsema hieno versio Ralph Vaughan Williamsin Lark Ascendin teoksesta. Komeasti viulu lenteli.

Iltapäivän ensimmäisessä konsertissa Danel-kvartetti puuhasteli Haydnin "Die sieben letzten Worte unseres Erlösers am Kreuze" teoksen parissa. Vaikka terhakka Haydn fanittaja olenkin, niin tuo teos ei välttämättä lukeudu suosikkeihini. Ehkäpä myös alkuperäinen orkesteriversion on parempi kuin tämä säveltäjän oma sovitus jousikvartetille. Mutta vaikka teos ei kauheasti kolahtanutkaan, niin Danel-kvartetin sietämättömän hieno soitto ilahdutti korvia silti.

Iltapäivän toisen konsertin parhaita paloja oli Roope Gröndahlin tulkitsema Franz Lisztin "Au bord d'une source". Tällä kertaa Dvořákin Sypressisarjan osat ja Janáčekin Kertomus eivät saavuttaneet pitävää tartuntapintaa minuun. Sopraano Shigeko Hata sen sijaan ilahdutti Schubertin laulujen kimpussa.

Oman päiväannokseni viimeinen konsertti jättikin sitten taas muistoja todennäköisesti loppuiäkseni. Suomalainen barokkiorkesteri aloitti mukavasti soittamalla osan Jean-Féry Rebelin sinfoniasta. Heitä olisi kuunnellut pidempäänkin. Darius Milhaudin "La création du monde" ilahdutti jazz-henkäyksillään. Ennen väliaikaa tenori Jussi Myllys, sellisti Martti Rousi ja pianisti Anu Vehviläinen esittivät Ernest Chaussonin "Poème de l'amour et de la mer" laulusarjan. Todella vahva esitys; laulusarjaan pitää tutustua vielä uudelleen.

Väliajan jälkeen sitten rysähti täysillä. Teoksena oli Olivier Messiaenin "Quatuor pour la fin du temps", eli "Aikojen lopun kvartetto". Lavalla olivat klarinetisti Michel Lethiec, viulisti Aleksandr Sitkovetsky, sellisti David Cohen ja pianisti Andrea Rucli. Yhtään kehumisia liioittelematta: aivan käsittämättömän hieno esitys! Soiton intensiivisyys vei minut mukanaan täysin. Klarinetin soolo-osassa Lethiecin soitto nosti karvat pystyyn. Cohenin sellosta katkesi C-kieli toiseksi viimeisen osan loppupuolella, mutta viimeiset tahdit hän onnistui soittamaan omasta stemmastaan kolmella kielellä. Uskoisin ettei C-kieltä olisi niissä tarvittukaan. Kvarteton loppu päättyi salin täydelliseen pimeyteen ja hiljaisuuteen. Messiaenin sotavankileirillä kirjoitettu kvartetto antaa pohdiskeltavaa pidemmäksikin aikaa. Ja kun se saa tämäniltaisen esityksen tasoisen tulkinnan, niin eivätköhän ihmisyyden syvemmät tasot ole jälleen ajatusten alttarilla.

Konsertti: Konserttihovi 2012-05-27

Kamarimusiikkiviikonloppu huipentui eilisen konsertin uusintaan, tällä kertaa Konserttihovissa. Ohjelma oli sama kuin eilenkin, tänään saimme encorena kuulla Gabriel Faurén "Après un rêve".

Nyt oli mainio tilaisuus vertailla salien akustiikkaa. Konserttihovi vei voiton selkeästi. Musiikkiopiston Helkiö-sali oli diskanttivoittoinen ja kuiva verrattuna hoviin. Hovissa ääni on paljon lämpimämpi ja täyteläisempi. Veikkaisin kyllä että yleisömäärä vaikuttaa Helkiö-salissa ääneen enemmän. Jos siellä olisi täysi sali, niin akustiikka olisi varmasti toisenlainen.

Uskoisin että akustiikka vaikutti solistienkin, Maaret Repo-Pohjosen ja Joonas Pohjosen, soittoon. Nyt kun teokset olivat minullekin jo tutumpia, niin täytyypä vain ihastella pariskunnan hienoa yhteissoittoa.

Kimmo Kuitusen Duo kuulostaa hyvältä. Kappale on mainio esimerkki siitä, että intensiteetti ei kasva äänenvoimakkuudesta tai nopeasta temposta. Välillä viulun ja pianon kuiskauksen hiljaiset äänet vetävät mukaansa odottamaan mitä tapahtuu. Toisaalta kyllä teos vaatii aika paljon kuuntelijaltakin. Voisin kuvitella että jos jostain syystä ei pääse teoksen rytmiin ja tunnelmaan sisälle, niin aika voi tuntua pitkältä. Mielestäni Duo on kyllä helposti lähestyttävä, eikä uudempaa musiikkiakaan vierastavien tarvitse pelätä sen kohtaamista. Jos vain mahdollisuuksia ilmenee, kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan. 

Konsertti: Lappeenrannan musiikkiopisto 2012-05-26

Etelä-Karjalaa hemmotellaan tänä viikonloppuna viulusonaattien voimalla. Viulisti Maaret Repo-Pohjonen ja pianisti Joonas Pohjonen soittavat konsertin sekä Lappeenrannassa, että Imatralla. Ohjelmisto on sama molemmissa konserteissa. Messiaenin Teema ja variaatiot viululle ja pianolle, Ravelin Sonaatti viululle ja pianolle ja Kimmo Kuitusen Duo viululle ja pianolle. Joutsenosta kotoisin olevan Kuitusen Duo saa näin kantaesityksensä kahden konsertin voimin.

Uuden musiikin ystävä ilahtuu tällaisesta mahdollisuudesta kuulla uusi teos useampaan kertaan. Ja vielä kun tänään iltapäivällä oli mahdollisuus piipahtaa säveltäjän pitämässä teosesittelyssä, niin harvinaista herkkua on täällä päin tarjolla.

Konsertti alkoi kahdella ranskalaisella viulu/piano-teoksella. Messiaen nuoruudentyö, teema variaatioineen, oli raikas aloitus. Jostain syystä mieleeni pullahti mielikuvia kabareestä. Ravelin viulusonaatti on hieno tuttavuus. Toisen osan blues kutittelee korvaa bitonaliteetillään ja kolmannessa osassa Maaret Repo-Pohjonen pääsee esittelemään sormiensa vikkelyyttä.

Kuitusen Duo on vaikuttava teos; sekä mitaltaan, että muodoltaan. Kesto on 40 minuutin paikkeilla, mutta pituutta ei kyllä tule paljon mietittyä, sillä teos imee kuuntelijan vahvasti imuunsa. Tuntuu aika rohkealta idealta aloittaa teos hitaalla, introvertillä osalla. Toisaalta tietenkin alussa on hyvä mahdollisuus antaa sävelkielen rauhallisesti esitellä luonteenpiirteitään. Maaret Repo-Pohjonen soittaa hienosti Kuitusen paljon huiluääniä sisältävää stemmaa. Viulu ja piano tuntuvat olevan jatkuvassa keskustelussa toistensa kanssa. Ensimmäinen mielikuva ei välttämättä ole yhteisen sanoman kertominen, vaan molemmilla on oma vahva luonteensa ja tällä omalla äänellä toisen äänen kommentointi ja tukeminen. Mielenkiintoista. Odotan innolla huomista uutta kuulemista.