Roozemanin veljesten kyydissä

Konsertti: Veljekset Roozeman - Konserttihovi 2016-01-31

Schubert Arpeggionen säveltämisen aikoihin

Sellisti Jonathan Roozeman on jo nuoresta iästään huolimatta vieraillut Konserttihovissa aikaisemminkin. Ensimmäisen kerran hieman yli viisi vuotta sitten 13-vuotiaana. Vuosi sitten kuulin häntä hovissa Kamari 21:n vitamiinikiertueella. Tällä kertaa mukana pianoa soittamassa oli isoveli Jan-Paul. Veljeksien ikä ei kyllä kovinkaan paljon korreloi heidän taiteelliseen tuotantoonsa. Kaikin puolin kypsiä pelimanneja, molempien sanojen positiivisessa merkityksessä.

Kaksi ensimmäistä teosta, Boccherinin A-duuri sonaatti G.6 ja Chopinin Introduction et Polonaise op. 3, voisi kuvitella menneen hieman lämmittelyn ja kenties akustiikkaan tutustumisen merkeissä. Mutta sen jälkeen musisoinnin padot tuntuivat murtuvan ja muusat laskeutuivat kuolevaisten joukkoon Parnassos vuorelta. Schubertin "Arpeggione" sonaatti kosketti minua syvältä ja väliajan jälkeen Chopinin Grand Duo sekä Prokofievin Sellosonaatti jatkoivat samaa musiikin juhlaa. Konsertin päättäneet Sarasateen Mustalaislaulut toimivat samalla jo encoreina.

Soittamisen näennäinen helppous on molempien pelimannien osalta valjastettu musiikin sisällön käyttöön, eikä pelkästään tyhjäksi tekniikkanäytökseksi. Ei tätä duoa voi liikaa kehua, rientäkää konserttiin kun vain voitte.

Kamari 21 ja Vivaldi vyörytys

Konsertti: Konserttihovi 2015-01-25

Kamari 21 piipahti taas Imatralla, tällä kertaa teemalla "Vivaldia ja vitamiineja". Lavalla oli parhaimmilllaan pieni kamariorkesteri: huilisti Kaisa Kortelainen, cembalisti Irina Zahharenkova, viulistit Irma Niskanen ja Anthony Marini, alttoviulisti Dalia Stasevska, sellistit Martti Rousi, Jonathan Roozeman ja Guadalope López-Iniquet, sekä kontrabasisti Tuomo Matero.

Kuten konsertin nimi kertoo, pääosassa oli Antonio Vivaldin musiikki. Vivaldi ei kokonaistuotantonsa puolesta kuulu suuriin suosikkeihini. Vuodenajat toki aina maistuu kunhan asialla on terhakka kokoonpano, mutta nautittuna suurempina annoksina minun korviini Vivaldin sävypaletti ja rakenneratkaisut tuntuvat hieman rajallisilta. Herran tuotantohan on kooltaan massiivinen, joten kenties kierrätyksen tunteen voi ymmärtää tuota kautta.

Kamari 21 tarjoili Vivaldin Boccherinin ja Leclairin kera ja luvattu kaamoksen piristysruiske tuli kyllä toimitettua. Martti Rousi toimi sellistin viran ohella konsertin seremoniamestarina. Rousin oppilas Jonathan Roozeman vieraili Konserttihovissa edellisen kerran nelisen vuotta sitten ja nyt 17-vuotiaan pelimannin soitto alkaa olla jo todella komeaa kuultavaa. Boccherinin sellosonaatissa duettona Rousin kanssa oli mielenkiintoisa vertailla soittajien eroja. Suomesta löytyy hurja määrä hyviä sellistejä.

Konsertin mielenkiintoisin teos omiin korviini oli Jean-Marie Leclairin sonaatti kahdelle viululle op. 12/5. Niskanen ja Marini soittivat sen todella upeasti ja muutenkin sävellys tuntui mielenkiintoiselta Vivaldien keskellä. Kortelaisen huilu toi lopuksi mukavaa värivaihtelua jousisoittimien ja cembalon sävymaisemaan.

Nimensä veroinen konserttikokemus, loistavia pelimanneja lavalla ja juuri sopivan kokoinen annos barokin sointimaisemaa. Näinköhän joku nuori, tai miksei vähän vanhempikin, sellisti lähtisi kotimaan kiertueelle esittämään Bachin soolosellosarjoja kokonaisina sarjoina? Osia kuulee kyllä, mutta luulisi kokonaisten sarjojen kanssakin yleisöä löytyvän.

Kuhmo 2014, 2. päivä

Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2014-07-14

Oma annokseni maanantain musiikkitarjonnasta Kuhmossa koostui neljästä konsertista. Tämän päivän teemana oli tanssi. Täytyy taasen ihmetellä taiteellisen johtajan Vladimir Mendelssohnin työtaakkaa ohjelmiston ja kokoonpanojen suunnittelussa. Jos on aiheeseen kiinnostusta, suosittelen lämpimästi festivaalien perustajan Seppo Kimasen kirjaa "Kimasen lento".

Muutamia päivän kohokohtia: Chopinin Rondo à la Krakowiak, jonka orkesteriosuus oli muunnettu jousikvartetille. Uusi pianistituttavuus Miro Kari soitti mainiosti. Debussyn Danse sacrée et Danse profane oli aivan huikea kokemus. Harpun ja jousikvintetin yhdistelmä soi hienosti ja israelilainen harpisti Sivan Magen on ehdottomasti bongaamisen arvoinen pelimanni. Viitoskonsertin väliajan jälkeinen ohjelmistokin kolisi minuun komeasti. Hieman modernimmat säveltäjänimet (Suk, Lutoslawski, Riley, Ligeti ja Zorn) sopivat yhteen hienosti.

Päivän yllättävin kokemus tuli sitten viimeisestä konsertista, teemalla flamenco. Musiikki ei suoraan flamencoon viitannut Boccherinin kitarakvintetillä tai de Fallan seitsemällä espanjalaisella kansanlaululla. Mutta näihin yhdisti tanssija Bettina Castaño hienot koreografiat. Suurimmat kiksit aiheutti kuitenkin soolotanssiteos Zapateadoa (vai liekö tuo tanssityyli?) jonka Castaño tanssi ilman musiikkia. Mutta musiikin ja rytmin hän loi itse sorminapsauksin, taputuksin, koputuksin,... Ihan mahtava kokemus.

Huomenna jatketaan teemalla New York.