Kolme trioa Konserttihovissa

Konsertti: Pianotrio Lauriala-Latvala-Ylönen - Konserttihovi 2016-11-13

Pjotr Tšaikovski

Risto Lauriala, Tero Latvalan ja Marko Ylösen trio on tuttu vieras Konserttihovissa. Kolmikon kemia toimii kerrassaan komeasti. Kolme instrumenttia keskustelee, antaa tilaa toisilleen ja musiikille. Hyvä jousikvartetti on minulle varmaan lähinnä puhtainta ja intiimeintä kokoopanoa, mutta tämän tasoinen pianotrio ei häviä kyllä yhtään ilmaisuvoimassa.

Konsertin aloittaneet Robert Schumannin Fantasiakappaleet op.88 olivat uusi tuttavuus. Neliosaisena sävellyksenä kokonaisuutta voitaisiin varmaan kutsua myös pianotrioksikin. Jostain syystä en kauheasti Schumannille tällä kertaa lämmennyt, vaikka Duett -osan sentimentaalinen melodia viehättikin.

Rahmaninovin Eleginen trio g-mollissa olikin sitten romanttisen aikakauden lämmin tuulahdus marraskuiseen pimeyteen. Se toimi samalla myös hieman kuin alkusoittona väliajan jälkeen kuultavalle Tšaikovskin a-molli pianotriolle.

Tšaikovskin trio on yli kolmevarttinen järkele joka imee vastustamattomasti mukaansa. Keskiosan variaatiot antavat keveyttä alun ja lopun syvällisemmälle tematiikalle. Ehdottomasti yksi trio-suosikeistani Straussin käyrätorvitrion ohella.

Lauriala-Latvala-Ylönen trioa on helppo fanittaa. Musiikki puhuu puolestaan. Suosittelen lämpimästi.

Risto Laurialan täyshoito Konserttihovissa

Konsertti: Konserttihovi 2014-11-23


Risto Lauriala saapui pitkästä aikaa Konserttihoviin ja pyöräytti samantien yhden parhaista konserttikokemuksista hovissa. Alun Mozart poislukien liikuttiin romantiikan ajan musiikin parissa.

Hieman kuin lämmittelynä aloitettiin konsertti Mozartin variaatioilla "Koska meitä käsketään" -laulusta. Lauriala vältteli hienosti houkutusta tasaiseen rytmiin ja pidätykset kutkuttelivat mukavasti korvaa. Kiva kuulla nuokin ammattilaisen soittamana.

Konsertin ensimmäisen puoliskon täytti Robert Schumannin Karnevaali op. 9. Olen tainnut aikaisemmin kuulla elävänä muutaman osan tästä teoksesta, mutta kokonaisuutena kokemus oli uusi. Vaikka teos on palasista koostuva ja sen voisi kuvitella hajoavan helposti, niin Laurialan tulkinta imi minut täysin mukaansa. Hurjaa intensiteettiä.

Toisen puoliskon Chopin trio räjäytti sitten lopullisesti pankin. F-duuri Balladi, Fantasia - Impromptu ja cis-molli Scherzo kipristelivät sekä tunteen että älyn reseptoreita. Hovin Bösendorfer lauloi ja jylisi Laurialan käsittelyssä. Aivan huikaiseva kokemus. Jospa jonain päivänä saisin kuulla vielä Laurialan version h-molli Scherzosta... Ehkäpä seuraavalla kerralla.

Jotenkin Chopinin jälkeen tuntui vaikealta kuvitella konsertin jatkuvan, mutta niin vaan edettiin Debussyn ja Ravelin musiikin tahtiin. Laurialan taikasormet jatkoivat musiikin mysteerien muuttamista ääniaalloiksi ja Debussyn kaksi preludia ja Puutarhoja sateella tuntuivat täysin loogiselta jatkeelta Chopinille. Ravelin Toccatakin tuntui olevan juuri oikella paikallaan varsinaisen ohjelman viimeisenä numerona.

En tiedä satuimmeko olemaan tänään Risto Laurialan kanssa jotenkin samalla mystisellä värähtelytasolla, mutta harvoin konsertin jälkeen on näin täysipainoisen hyvä olo. Ja se että kokemus oli vaikuttava sekä tunteen että älyn osalta, ei ole aina itsestäänselvyys.

Kiitos Risto Laurialalle ja Konserttihoville mahtavasta sunnuntai-iltapäivästä!

Kuhmo 2014, 2. päivä

Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2014-07-14

Oma annokseni maanantain musiikkitarjonnasta Kuhmossa koostui neljästä konsertista. Tämän päivän teemana oli tanssi. Täytyy taasen ihmetellä taiteellisen johtajan Vladimir Mendelssohnin työtaakkaa ohjelmiston ja kokoonpanojen suunnittelussa. Jos on aiheeseen kiinnostusta, suosittelen lämpimästi festivaalien perustajan Seppo Kimasen kirjaa "Kimasen lento".

Muutamia päivän kohokohtia: Chopinin Rondo à la Krakowiak, jonka orkesteriosuus oli muunnettu jousikvartetille. Uusi pianistituttavuus Miro Kari soitti mainiosti. Debussyn Danse sacrée et Danse profane oli aivan huikea kokemus. Harpun ja jousikvintetin yhdistelmä soi hienosti ja israelilainen harpisti Sivan Magen on ehdottomasti bongaamisen arvoinen pelimanni. Viitoskonsertin väliajan jälkeinen ohjelmistokin kolisi minuun komeasti. Hieman modernimmat säveltäjänimet (Suk, Lutoslawski, Riley, Ligeti ja Zorn) sopivat yhteen hienosti.

Päivän yllättävin kokemus tuli sitten viimeisestä konsertista, teemalla flamenco. Musiikki ei suoraan flamencoon viitannut Boccherinin kitarakvintetillä tai de Fallan seitsemällä espanjalaisella kansanlaululla. Mutta näihin yhdisti tanssija Bettina Castaño hienot koreografiat. Suurimmat kiksit aiheutti kuitenkin soolotanssiteos Zapateadoa (vai liekö tuo tanssityyli?) jonka Castaño tanssi ilman musiikkia. Mutta musiikin ja rytmin hän loi itse sorminapsauksin, taputuksin, koputuksin,... Ihan mahtava kokemus.

Huomenna jatketaan teemalla New York.

Paikallisväriä Konserttihovissa

Konsertti: Konserttihovi 2014-04-27

Imatran Konserttihovin kevätkausi päättyi paikallisin voimin. Lavalla soitti Imatra-Trio, joka koostuu Imatran Musiikkiopiston opettajista: Pinja Kauhanen, piano, Minna Kettunen, viulu ja Nerses Kostandian, sello.

Tämän illan ohjelmisto lepäsi Sergei Rahmaninovin, Erkki Melartinin ja Robert Schumannin musiikin varassa. Saimme varmaankin nauttia kaikki nuotit mitä partituureissa oli, tempo- ja dynamiikkavaihteluineen. Mutta se ei tällä kertaa oikein riittänyt nautittavaan musiikkiesitykseen. Sävelpuhtauteen on syytä kiinnittää huomiota enemmän, nyt korvia kutittelee aivan turhan usein. Samoin musiikin kaariin ja fraaseihin kaipaisin selkeyttä ja tunnetta. Kuten mainitsin, kaikki partituurin merkinnät varmaankin huomioitiin, mutta musiikin draama ei silti herännyt eloon, se ei hengittänyt.

En tiedä millainen historia Imatra-Triolla on, vai onko kokoonpano kasattu vain tätä konserttia varten? Toivottavasti Imatra-Trio jatkaa yhdessä musisointia, potentiaalia uskoisin olevan paljonkin. Perustyötä puhtauteen, esiintymisiä lisää ja ennen kaikkea intohimoa ja rentoutta musiikin tulkintaan.

Konsertti: Imatran kulttuurikeskus 2012-09-19

Kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetty St. Petersburg Musical Seasons in Imatra -festivaali jatkuu tänä syksynä. Toista festivaalia suunniteltiin jo viime vuodeksi, mutta ilmeisesti talousongelmien takia sitä siirrettiin vuodella eteenpäin. Toivottavasti festivaalista muodostuu vuotuinen perinne, tällaisia vierailuja kaivataan Imatralle.

Tällä kertaa en taida ehtiä muihin tapahtumiin kuin tänä iltana olleeseen Pietarin valtiollisen akateemisen sinfoniaorkesterin konserttiin. Ohjelmistossa oli tällä kerralla venäläistä romantiikkaa: Rahmaninovin 3. pianokonsertto ja Tsaikovskin 4. sinfonia.

Rahmaninovin pianokonserton solistina oli Marina Kan. Tämä nuori venäläinen pianisti oli minulle aikaisemmin tuntematon. Konsertto ei minun korviini oikein puhjennut täyteen loistoon. Mitään vikaa Kanin soitossa ei ollut, teknisesti hän soitti hyvin. Hänen tulkintansa ei tuntunut lähtevän lentoon, pianostemma tuntui olevan yksi orkesteristemmoista, ei solistinen. Tuo on aivan kelpo lähestymistapa, mutta omat korvani odottavat Rahmaninovin kolmannen kanssa tunteen paloa, romantiikan leiskuntaa ja vahvempaa draamaa. Kuten esimerkiksi Bogányin veljekset keväällä Lappeenrannassa. Lisäksi jostain syystä flyygelin ääni tuntui oudon hiljaiselta. Eikä kyseessä mielestäni ollut se että kapellimestari Titov olisi pyrkinyt peittämään pianoa orkesterin kanssa, Kanin soitto oli enemmänkin varovaisen oloista.

Vaikka pianokonsertto ei tulkinnan puolesta aivan suoraan minuun uponnut, niin olihan se silti hieno esitys. Väliajan jälkeen Tsaikovskin 4. sinfonia kuulosti komealta. Orkesterin soundi on venäläisen paksu ja täyteläinen, oivallinen romantiikan ajan musiikkiin. Edellisen konsertin jälkeen kaipasin jousistoon rouheutta ja arvelin sen puutetta salin syyksi. Veikkaisin kuitenkin että Pietarin valtiollisen akateemisen sinfoniaorkesterin sointi on juuri sellainen kuin se on.

Tälläkin kertaa saimme tiristettyä maestro Titovilta encoren ja Pähkinänsärkijän kukkaisvalssi oli hieno päätös illalle.

Konsertti: Lappeenranta-sali 2012-03-21

Kyllä oli mukava astua Lappeenranta-saliin kun lavalla oli paljon tuoleja odottamassa soittajia. Tänään lavalla oli Kymi Sinfonietan ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhdistelmä, eli Kaakon Filharmonikot. Kapellimestarina Tibor Bogányi ja pianosolistina Gergely Bogányi.

Konsertin alkupuolen täytti Sergei Rahmaninovin musiikki. Ensin Vokaliisin orkesterisovitus ja sitten 3. pianokonsertto. Vokaliisi on haikean tarttuva kappale, joka mielestäni kaipaa selkeän solistin. Orkesterisovituksessa solistin virkaa toimittivat ykkösviulut, jotka mielestäni hieman turhaan soittivat seisaaltaan muun orkesterin istuessa. Ajatus viulusektion toimimisesta solistina voisi varmaan toimia jos sektio soittaisi todella tiukasti yhteen. Nyt pienet intonaatio-ongelmat estivät toivotun solistisen harhan.

Pianokonsertto oli selkeästi illan kohokohta. Pianon ääreen saapui Gergely Bogányi, joka on kapellimestari Tibor Bogányin veli. Rahmaninovin 3. pianokonsertto on yksi pianokirjallisuuden painavia monumenttejä, joka sai kelpo kohtelun Bogányin veljeksiltä. Mielestäni Gergely käsitteli rytmiä välillä mainion vapautuneesti ja kaivoi draamaa komeasti esiin. Konserttoa kuunnellessa pohdiskelin, että Rahmaninovin 3. konsertto antaa jossain mielessä rajoittuneen kuvan solistin taidoista. Ja aivan kuin vastauksena pohdintoihini Gergely soitti encorena Chopinin Es-duuri nokturnon, joka vakuutti minut lopullisesti hänen pianistin lahjoistaan. Nokturnon aikana unohtui jälleen se, että piano on lyömäsoitin.

Konsertin päätti Sibeliuksen 5. sinfonia. Odotukset tuohon Sibeliuksen positiiviseen sinfoniaan olivat korkealla, mutta tällä kertaa täytyy todeta että petyin esitykseen. Kaakon Filharmonikot ja Tibor Bogányi eivät mielestäni saaneet musiikin kaarta elämään. Lisäksi pienet epätarkkuudet ja epäpuhtaudet värittivät sointia liikaa. Olisi varmaan hyvä päästä hiomaan sointia isommalla kokoonpanolla enemmän. Lappeenrannan kaupunginorkesteri soittaa nykyään normaalisti puhtaammin ja paremmin kuin Kaakon Filharmonikot tänään. Syy ei tietenkään ole Kymi Sinfonietan, yhteistä harjoitusta vain enemmän.

Vaikka sinfoniasta jäikin vähän tunkkainen kaiku korviin, niin pianokonsertto oli ehdottomasti jo lipun hinnan arvoinen. Olisi se vain mukavaa jos tämän kokoista orkesteria kuulisi useammin Lappeenrannassa.  Tuskin Kotkalaisetkaan huomenna samaa ohjelmaa kuunnellessaan toisin ajattelevat. Toivottavasti yhteistyö jatkuu ja vain syvenee.

Konsertti: Lappeenranta-sali 2011-05-24

Kevään päätöskonserteissa oli vuorossa Lappeenrannan kaupunginorkesteri. Konserttia kaupungintalolla edeltäneen EU-Russia Innovation Forum pre-konferenssi tapahtuman jäsenille oli taidettu varata suurin osa salin paikoista; tämä takasikin yllättäen konsertille normaalia laajemman yleisön. Runsaslukuinen yleisö saikin nauttia Tibor Bogányin johtamasta railakkaasta musiikkishowsta.

Konsertti alkoi vakavammalla ohjelmistolla joka oli sieltä tutummasta päästä. Kimalaisen lento, Mozartin A-duuri sinfonian (#29) kolme osaa, Sibeliuksen Nocturne ja Rahmanonovin Vokaliisi vakuuttivat minua jälleen kerran kaupunginorkesterin hyvästä nykytasosta. Mozart kuulosti todella hyvältä ja Vokaliisin solistina Bogányi muistutti kuinka hyvä sellisti hän onkaan. Vokaliisin aikana mietiskelin olisiko kappaleessa parempi olla myös kapellimestari solistikapellimestarin ohella. Vokaliisin romanttisen haikea sello-osa antaa mahdollisuuden, tai oikeastaan pakottaa, soittamaan välillä pulssin edellä ja takana. Nyt solisti ei voi johtaa orkesteria muuta kuin soittonsa avulla. Mitä yritän tässä purkaa sanoiksi on se, että sello pystyisi kenties elämään vielä suuremmalla vapaudella rytmin suhteen, jos orkesteri olisi kapellimestarin hoidossa.

Loppupuoli konsertista olikin sitten musiikki-iloittelua kevyemmän ohjelmiston parissa. Abreun Tico Tico, Anderssonin Plink Plank Plunk, Mustasukkaisuutta, Satumaa, Radetzky-marssi,... Orkesteri osoitti että sillä on myös svengi hallussa. Tangojen suhteen olen nirso. Olen varmaan joskus saanut sairaalassa Argentiinalaista verta, joten tangossa pitää olla vähän enemmän tulta ja tappuraa. Satumaa meni paremmin kuin Mustasukkaisuus.

Viimeistään Bogányin Formula 1 performanssi-sävellys sai yleisön hihkumaan. Mainio showmies! Plink Plank Plunk soitettiin vielä uudestaan aivan viimeisenä extra-encorena ja Bogányi siirtyi itse katsomon puolelle ja laittoi yleisön joukosta "vapaaehtoisia" johtamaan orkesteria kärpäslätkän kera.

Hieno kausi kaikkiaan kaupunginorkesterilta. Mukava päättää kausi tällaiseen hyväntuuliseen konsettiin. Syksyllä nähdään!

Konsertti: Neitsytniemen kartano 2010-09-12

Iltakonserttina oli Pietarin valtiollisen akateemisen sinfoniaorkesterin jousikvartetin konsertti Neitsytniemen kartanossa. Konserttitilana oli kartanon ruokailusali. Kvartetti soitti yhdessä salissa ja tässä tilassa oli noin kymmenisen istumapaikkaa. Toisessa salissa oli illallisvieraita varten pöydät ja näiden lisäksi toiset kymmenisen istumapaikkaa. Salit ovat periaatteessa samaa yhtenäistä tilaa, joten kuuluvuus on varmaan hyvä läpi salien. Yleisöä oli kaikkiaan 30-40. Lipunmyyntiä ei näkynyt missään, joten konsertti oli ilmainen.

On hienoa kuulla kamarimusiikkia pienessä intiimissä tilassa. Ohjelmistossa oli Mozartin Divertimento K136, Rahmaninovin 1. keskeneräinen jousikvartetto ja Borodinilta kaksi osaa jousikvartetille. Valitettavasti käsiohjelma ei kertonut tarkkaa ohjelmaa, vaan eräs konsertin järjestäjistä kertoi ohjelman konsertin aluksi. Tarkka ohjelma olisi mukava saada etukäteen. Teoksiin voisi tutustua, jos niitä sattuu levyhyllystä löytymään. Ja konsertin jälkeen mahdollinen levyn ostaminen helpottuu.

Kvartetti kuulosti hienolta lähietäisyydeltä, eikä vaikuttanut pelkästään tätä tilaisuutta varten kootulta. Kokonaisvaikutelma oli samantapainen kuin eilisestä sinfoniakonsertistakin: perusasiat ovat vahvalla pohjalla, mutta tunteen paloa ja heittäytymistä musiikin vietäväksi jäin kaipaamaan.

Jälleen mukava tapa viettää kolme varttia hienon musiikin parissa. Yllätysbonuksena oli ilmainen mehutarjoilu kesken konsertin. Ensi vuonna uudestaan. Harmi etten pääse huomiseen pianoresitaaliin.


Natalia Malkova - Viulu
Vera Vasiljeva - Viulu
Olka Kulakova- Alttoviulu
Julia Moltšanova - Sello