Liian Wagnerisoitunut?

Konsertti: Musiikkitalo 2013-04-25

Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertti oli osa Kirkko soikoon -festivaalin ohjelmaa. Ohjelmistossa oli Mikko Heiniön Sonata da chiesa, kantaesityksenä Jyrki Linjaman Vanitas ja Richard Wagnerin Das Liebesmahl der Apostel. Kuoroina Vanitaksessa olivat Dominante ja Murtosointu, sekä Liebesmahlissa Mariinsky-teatterin mieskuoro. Kapellimestarina oli Arvo Volmer.

Heiniön Sonata da chiesa, toiselta nimeltään Neljä käärmekohtausta Vanhasta testamentista, on valmistunut vuonna 2005. Esittelytekstissään Heiniö mainitsee sonaattinsa perineen musiikillista materiaalia samana vuonna valmistuneesta oopperastaan Käärmeen hetki. Sonaatin soitinkokoopano on mielenkiintoinen: vasket, celesta ja lyömäsoittimet. Trumpetit ja yksi lyömäsoittajista (syntetisaattoreineen?) oli "yleisön keskellä" lämpiön tasolla. Ihan mielenkiintoinen idea jakaa sointia saliin. Heiniön musiikki toimii minulle ainakin elävinä esityksinä. Pidin Käärmeen hetkestä ja pidin myös tästä kirkkosonaatista. Mielenkiintoista, elävää ja dynaamista tekstuuria.

Jyrki Linjaman musiikkia en ole aikaisemmin kuullut. Ehkä minun olisi syytä tutustua hänen tuotantonsa pienimuotoiseen osaan, sillä tästä sinfoniaorkesterille ja kuorolle Vanhan testamenti Saarnaajien kirjan tekstiin sävelletystä teoksesta en saanut oikein mitään irti. Orkesteri ja kuoro soittivat ja lauloivat hyvin, mutta itse musiikki ei jostain syystä puhutellut eikä imenyt ollenkaan mukaansa. Pitää yrittää kuunnella teos uudelleen Ylen Areenasta, jospa tekstin seuraaminen auttaisi.

Ei varmaan ole suuri yllätys miksi olin vaivautunut konserttiin paikalle? Wagnerin Apostolien rakkaudenateria on harvoin esitetty teos ja halusin kokea sen katsomosta käsin. Wagnerin kolmekymppisenä mieskuorolle ja orkesterille säveltämä teos kantaesitettiin 170 vuotta sitten Dresdenin Frauenkirchessä. Apostolien rakkaudenateria lienee Wagnerin ainoa hengellinen teos. Käsiohjelmassa Antti Häyrynen pohti käsiohjelmassa tekstin mahdollista vastarinta- ja protestihenkeä. Toki asia on noinkin, mutta toisaalta Dresdenin kapinaan oli vielä kuusi vuotta aikaa.

Kantaesityksessä Dresdenissä on ilmeisesti yli tuhannen laulajan mieskuoro. Eilen Musiikkitalossa saimme nauttia Mariinsky-teatterin noin 80 hengen mieskuorosta. Suhteelisen hyvin riitti heidänkin voimansa, varsinkin teoksen alkupuoliskolla jolloin orkesteria ei vielä kuulla. Hyvin Volmer sai kuoron kuulumaan orkesterin kanssakin, ainoastaan orkesterin tullessa sisään opetuslasten kuoron "repliikin" loppuosa jäi orkesterin jalkoihin. Veikkaan että radion kautta moista ongelmaa ei ollut. Itse olin permannolla, mutta orkesterin takana vasemmalla. Kuoro oli samoilla paikoilla, mutta oikealla.

Wagner jakaa partituurissa kuoron useaan osaan. Musiikkitalossa 80 Mariinskylaista olivat yhtenä joukkona, eikä kuoron jakautumista havainnut. Toisaalta 80 laulajaa olisi ehdottomasti liian vähän jos kuoroa ryhdyttäisiin pilkkomaan ympäri salia. Toisinaan venäjänkielisten laulajien saksan ääntämys häiritsee minua hieman. Mariinskyn mieskuoro ei laulanut onneksi pehmeintä saksaa.

Arvo Volmer on minulle aikaisemmin tuttu Tallinnan Tristanin ja Parsifalin puikoista. Hyvää työskentelyä häneltä eilen Musiikkitalossakin. En tiedä olenko jo liian Wagnerisoitunut, mutta Apostolien rakkaudenateria on minusta hieno teos. Kuuntelin sitä paljon etukäteen Michel Plassonin ja Dresdenin Philharmonien 1997 tekemältä tallenteelta, suosittelen sitäkin.