Konsertti: Konserttihovi 2013-03-22
Pekka Kuusisto ja Olli Mustonen matkustavat parin viikon päästä Britteinsaarille konsertoimaan ja kantaesittämään Mustosen uutta viulusonaattia. Imatran konserttihovi sai onnekseen duon soittamaan saliinsa ennen matkaa. Ohjelma on muuten sama kuin Britteinsaarilla, paitsi Mustosen sonaatti on korvattu Prokofjevin ensimmäisellä viulusonaatilla. Muut teokset ovat Beethovenin 6. viulusonaatti, Stravinskyn Duo Concertante ja Ravelin G-duuri viulusonaatti.
Esitysjärjestys oli Beethoven, Prokofjev, Stravinsky ja Ravel. Kun näin jälkeenpäin ajattelee konserttia kokonaisuutena, niin radikaalein tulkinta kuultiin heti alussa Beethovenin sonaatista. Mustosen staccatoluonnonvoima yhdistyi Kuusiston äärimmäisen herkkään ja hienovaraiseen viulunsoittoon. Perinteinen romanttishenkinen lähestymistapa oli tästä kaukana. Viulu ja piano olivat kuin öljyn ja veden sekoitus. Molempien oma muoto oli selkeästi erillään toisesta, mutta silti ne olivat nesteinä täysin kiinni toisissaan. Mielenkiintoinen kokonaisuus.
Pekka Kuusiston viulunsoittoa ei voi olla ihmettelemättä. Hän on tutkaillut soittimensa luonnetta lähestyen sitä karsimisen kautta. Monesti kuulemme ääniä joissa viulu ei puhkea soimaan, vaan Kuusisto tuntuu leikittelevän äänen syttymisen rajapinnan kanssa. Samalla kun soitto on, tai ainakin näyttää olevan, äärimmäisen rentoa ja vaivatonta, niin ilmaisuvoimakapasiteettiä on paljon.
Sama reservi on myös Olli Mustosella. Mustosen kädenjäljen tunnistaa samalla tavalla kuin Picasson, Van Goghin tai Gouldin. Ymmärrän että joillekin kuulijoille se saattaa olla ongelma, vaikka itse siitä pidänkin.
Itselleni illan ehdoton herkkupala oli Prokofjevin 1. viulusonaatti. En ole aikaisemmin siihen tutustunut, mutta nyt se löytää pikaisesti tiensä omalle suosikkilistalleni. Jos jollain on suositus hyvästä levytyksestä niin vinkkejä otetaan vastaan.
Väliajan jälkeen Stravinskyn Duo Concertante ja Ravelin viulusonaatti veivät minut mukanaan musiikkimatkalle. Kuusisto ja Mustonen ovat mainio duo, molemmilla on vahva oma äänensä ja yhteissoitto on äärimmäisen luontevaa ja mielenkiintoista.
Konserttihovin täpötäysi sali sai nauttia yli kaksi tuntia duon musisoinnista. Toivottavasti tulevat pian uudestaan.
Beethovenissa jäi kyllä miettimään mitä se 'viulusonaatti' oikein tarkoittaakaan, kun piano dominoi ja vei koko ajan... mutta selvisipä sekin onneksi Brittien arvosteluista:
VastaaPoistahttp://capricciomusic.blogspot.fi/2013/04/pekka-kuusisto-and-pianist-olli.html
Kuusisto näkyy olevan aivan huippua maailmalla edelleen.
Harvemmin Beethoven ujostelee piano-osioissaan... :)
VastaaPoistaToivottavasti Mustosen omaa sonaattia pääsisi kuulemaan piakkoin.