Konsertti: Konserttihovi 2013-03-05
Suomalainen jazz on minun kartallani paria majakkaa lukuun ottamatta harmaata aluetta jota koristaa merihirviöiden kuvat. Kansallisuusrajat rikkoenkin kokemuspiirini on jazzin alueella varsin suppea, vaikka muutamiin legendoihin kohdistuva fanitus onkin sitten sitäkin kovempi.
Heikki Sarmanto on ollut nimenä tuttu ja olen todennäköisesti kuullut joitain hänen sävellyksiään aikaisemmin, mutta varsinaista kohtauspintaa häntä kohden minulla ei ollut ennen tätä iltaa. Odotin innolla hänen konserttiaan. Sarmanto soitti omien sävellyksiensä soolopianosovituksia. Suurin osa sävellyksistä on alun perin lauluja, joista Sarmanto on nyt sovittanut retrospektiivimäisesti improvisointihenkisiä pianoversioita.
Valitettavasti suurempaa kolahdusta ei tapahtunut. Sarmanto tuntuu välipuheidensa perusteella erittäin mukavalta mieheltä, mutta ainakaan tänään hänen pianonsoittonsa ei sytyttänyt minua. Dynamiikka pysyi koko ajan mezzoforten ja forten tienoilla, enkä oikein päässyt jyvälle fraseerauksesta. Kyse oli lauluista ja fraasit eivät minun korvaani hengittäneet. Olisi mielenkiintoista kuulla samoja sävellyksiä laulun kanssa toisenlaisina sovituksina. Uskon että Sarmannolla voisi olla minulle enemmänkin annettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti