Boris Godunov Savonlinnassa

Ooppera: Boris Godunov - Savonlinnan oopperajuhlat 2015-07-11

Modest Musorgski

Kesäteatterin uusi Boris Godunov tuotanto levittää Olavinlinnan lavalle Modest Mussorgskin alkuperäisen 1869 version oopperasta. Säveltäjän kirjoittaman libreton pohjana ovat olleet Alexandr Puškinin samanniminen näytelmä ja Nikolai Karamzinin Venäjän valtion historia. Savonlinnan tuotannon ohjaajana puuhastelee saksalainen Nicola Raab.

Boris Godunov toimii draamana monella eri tasolla. Valta ja vallanhimo nousevat tietysti ensimmäisinä esille, vaikka päähenkilön suhteen ollaan jo vallanhimon jälkimainingeissa. Boris on aikanaan murhauttanut edellisen tsaarin pojan ja nyt uuden vallantavoittelijan käyttäessä tuon pojan nimeä psykologisena aseena, Boriksen omatunto herää, mieli järkkyy ja ajaa hänet kuolemaan. Eräs oopperan taso on myös kansan tarve saada itselleen johtaja, diktaattori. Onko Venäjällä mikään muuttunut viimeiseen 400 vuoteen?

Nicola Raab ja lavastaja George Souglides ratkaisevat Olavinlinnan leveän lavan ongelman rakentamalla lavan keskelle kultaisen häkin. Metaforana moinen ratkaisu on varsin kekseliäs. Kuoro, eli kansa, vaeltelee häkin ulkopuolella, kun taas häkin sisälle saavat valtaa pitävät oman lavansa. Sinänsä Raabin ohjaus ei yritä turvottaa librettoa, vaan antaa tarinan ytimille selkeän visualisoinnin. Hieno oivallus omaan makuuni oli esimerkiksi häkin ollessa vielä verhottuna tiilikankaalla, kun kansa kiertää hivellen sitä kuin Kaaban pyhää kuutiota. Uskonto ja politiikka on ollut aina tappava yhdistelmä.

Lavalla oli liinoilla peitetty puolenkymmentä patsashahmoa, joiden merkitys on hieman epäselvä. Kun Vähämielinen on kieltäytynyt rukoilemasta lapsentappajan puolesta, hän kiertää hiljalleen ympäri lavan ja paljastaa patsashahmot liinojen alta. Hahmot näyttävät olevan kultaisia patsaita jotka kuvannevat tavallista kansaa. En suoraan ymmärrä mitä Raab tahtoo tällä sanoa. Onko "tavallinen" kansa se, joka on valtion todellinen rikkaus ja sankari? Onko valtaa pitävien rikkaudet revitty kansasta?

Kyllä Raabin ohjaus on kuitenkin minun mieleeni. Varsin pienellä ja symbolisella työkalupakilla edetään. Ei minulle mitään suuria lisäoivalluksia Raabin Boriksesta tullut, mutta se mitä näkyi ja tapahtui, oli hyvällä maulla tehty.

Korville ilta olikin sitten lähes täydellistä juhlaa. Nimiosassa Matti Salminen ei esittelyjä kaipaa. Salminen on omien puheidensa mukaan lopettelemassa hiljalleen laulajauraansa ja Boris on ainakin Savonlinnassa Salmisen viimeinen uusi tuotanto. Eilinen Boris oli jälleen kerran huikeaa laulamista ja näyttelemistä.

Samaa korkeaa tasoa edustivat kyllä muutkin laulajat. Ennen oopperaa kuulimme varoituksen, että imettäjän roolin esittäjä Hilke Andersen oli flunssassa. Muutamaan otteeseen hänen äänensä olikin kadota kokomaan, toivottavasti eilinen puolikuntoesitys ei vaikuta hidastavasti hänen paranemiseensa.

Mika Pohjonen lauloi komeasti Vale-Dimitrin osan. Pohjosta joutuu nykyään kehumaan melkein kaikista rooleista jossa häntä kuulen. Hyvä Mika! Anna Immonen, yksi suosikeistani edellisissä Lappeenrannan laulukilpailuissa, lauloi hienosti Ksenian roolin. Kontratenori Artem Grutko oli mukava uusi tuttavuus Feydorin osassa. Giorgi Kirof melkein kietaisi yleisön sormensa ympärille Varlaamina. Heikki Aalto oli vakuuttava poliisi Nikitiš.

Savonlinnan oopperakuoroa ei voi liikaa kehua. Boris Godunovissa kuorolla on paljon komeaa laulettavaa. Matti Hyökki ja lapsikuoron valmentaja Leena Astikainen olivat hioneet timanttinsa täyteen loistoon.

Montussa työskenteli illan toinen legenda, Leif Segerstam. Segerstam saa parhaimmillaan puristettua orkestereista aikamoista magiaa, niin kävi eilenkin.