 |
| Sofian oopperatalo jonka sisällä ei saisi kuvata tauoilla... |
Plamen Kartaloffin Ring ohjaus jatkui komeasti Siegfriedin merkeissä. Tetralogian edetessä on symboliikka saanut lisää syvyyttä, vaikka rakennuspalikat ovat edelleen entiset. Ensimmäisen näytöksen alkusoiton aikaan Kartaloff halusi painottaa tarinan jatkuvuutta ja Sieglinden keskeistä osaa Siegfriedin synnyttäjänä. Valkyyrian loppukuvan vaihtuessa uuteen muotoon saamme todistaa Siegfriedin syntymää ja Mimen kasvattajan roolin ensi sekunteja.
Kostadin Andreevin esittämästä Siegfriedistä on hieman hankala saada otetta. Nuoren yliterhakkaan, testosteronia tihkuvan rasavillin esittäminen on kirjaimellisesti näyteltyä. Näytteleminen on tässä tapauksessa luonteeltaan sellaista, jota näytteleminen on ollut varmaankin noin sata vuotta sitten. Epäilemättä ohjeet ovat tulleet ohjaajalta, mutta toteutus tahtoo livahtaa camp-osastolle. En oikein usko, että tämä olisi ollut ohjaajan tarkoitus, koska useassa kohtaa katsojan hymyily johtuu kenties hieman arveluttavista syistä.
Ensimmäisessä näytöksessä Mimen ja Vaeltajan arvuuttelujakso on jälleen loistavaa balettia. Kookas kuntoilupallo on maalattu maapalloksi jonka avulla Mime ja Vaeltaja pallottelevat dialoginsa. Kartaloffin Ringissä laulajien on syytä hallita äänensä erikoisissa asennoissa; Mime laulaa, kun häntä vedetään lattialla ja myöhemmin kun häntä pidetään käsinseisonnassa. Metsälintu lauleskelee roikkuessaan kuminauhojen varassa ja ilmassa kuperkeikkoja tehden.
Siegfriedin pullistelu alasinta nostaen aiheutti alasimen halkeamisen hieman turhan aikaisin. Hienosti Andreev paikkasi tilanteen siirtyen istumaan alasimen päälle siten että Siegfried ja lava-avustaja saivat korjattua alasimen.
Toisessa näytöksessä rengas mallintaa Fafnerin luolaa ja sen ympärillä on ohuista metallitangoista rakennettu verkko. Alberich ja Vaeltaja kiipeilevät verkossa aivan saalistajat jotka ovat punoneet verkon ja odottavat saaliin saapumista. Jälleen mainio metafora. Fafnerin lohikäärmedilemma ratkaistaan soveliaasti renkaan sisältä haukkovilla kulmakartiolla.
Kolmannessa näytöksessä Kartaloff ottaa lavastukseen Freudilaisia ulottuvuuksia. Erda saapuu kaarellaan seisovan mandorla renkaan sisältä, joka muistuttaa vulvaa. Myöhemmin Brünhilden herättäminen (uudellen syntyminen ihmiseksi) tapahtuu saman vulvan sisältä. Suosittelen Freudilaisesta näkökulmasta Ringiin kiinnostuneille Tom Artinin kirjaa The Wagner Complex. Sen lukemisen jälkeen Ring ei ole entisensä.
Brünhilden heräämisen yhteydessä projisoinnit heittävät lavalle avaruusnäkymiä, jotka kuvannevat uusien avaruuksien avautumista sekä Brünhildelle että Siegfriedille.
Ohjauksen suhteen olen edelleen vahvasti tykkäävällä kannalla. Toivon että Jumalten tuho jatkaa samaa linjaa.
Musiikin ja laulun suhteen tunnelmat ovat samanlaisia kuin aikaisemminkin. Orkesteri oli kokonaisuutena tänään paremmassa vireessä verrattuna Reininkultaan ja Valkyyriaan. Kapellimestari Erich Wächter ansaitsee taas taputuksen olkapäälle hyvin tehdystä työrupeamasta.
Jos Kostadin Andreevin näyttelijäntaidot herättivät ihmetystä, niin sama ongelma koski myös hänen vokaalityöskentelyään. Saksan kieli ei ollut ihan kohdallaan ja muutenkin työskentelystä jäi outo maku suuhun. Mutta hattua nostan kelle tahansa joka Siegfriedin roolin kykenee laulamaan, eikä Andreev oopperailtaa sentään onnistunut pilaamaan.
Brünhildenä oli tänään Radostina Nikolaeva jonka äänestä pidin enemmän kuin Valkyyrian Bayasgalan Dashnyamista. Wotan oli vaihtanut tulkitsijaa Vaeltajaksi siirryttyään ja Martin Tsonev teki kelpo roolin, vaikka hieman vaisu ääni hänellä välillä olikin.
Krasimir Dinev tulkitsi Mimen roolin ja ansaitsee Tarkkaamo-blogin illan laulaja tittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti