Sofian Ring: Die Walküre

Ooppera: Die Walküre - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-05

Orkesterin vaskiryhmä kutsui yleisön sisään ennen Valkyyrian alkua.

Valkyyriassa Plamen Kartaloff jatkoi temmeltämistä geometrisen tematiikan alueella lavastuksen suhteen. Rengas taittuu ja muodostaa välillä mandorla kuvion, kolmannessa näytöksessä siitä on jäljellä vain tulinen puolikaari, jonka alle Wotan hyvästelee Brünhilden. Kärjellään seisova kartio on Hundingin majapaikan puunrunko, jonka kyljestä Siegmund riuhtaisee Notungin. Itseäni ilahdutti eniten Kartaloffin idea laittaa kartiot valkyyrioiden ratsuiksi. Ratsukartiot olivat kiinnitetty pyörällisiin alustoihin, joita mustiin pukeutuneet avustajat liikuttivat lavalla. Samalla kaunis muistutus teatterin todellisuuden harhasta ja kenties myös syvällisempi viittaus ulkoiseen ohjaukseen jota vaikkapa Wotan on harrastanut pelehtiessään ihmisnaisen kanssa.

Ratsukartiot tuntuivat jakavan mielipiteitä kanssakokijoiden parissa. Jotkut eivät pitäneet b-luokan scifileffojen avaruusalusassosiaatioista ja toisia taas tuntui tökkivän valkyyrioiden hieman huteran seisova ratsastusasento. Itse olin aivan hurmiossa kolmannen näytöksen hevosbaletista.

Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä taittuneen renkaan ja koko lavan halki kulki diagonaalisesti taso, joka toimi hienosti useampaan otteeseen historian kertaajana. Kun Siegmund ja Wotan kertovat menneistä tapahtumista monologeissaan, keskeisiä hahmoja ja paikkoja kulkee tuon tason läpi liukuhihnamaisesti. Samalla ne ovat myös projisoitu kaareen, ja vielä kun Wagnerin tarinaan liittämät johtoaiheet osuvat (tietenkin) kohdalle, niin lavalla nähdään todellinen multimediashow opastaen kokijan Wagnerin musiikkidraaman rakennuspalasiin.

Eilinen Reininkulta antoi luvan odottaa paljon Valkyyrialta ja pettymystä ei todellakaan tullut. Tähän asti Sofian Ringin ulkoasu on osunut minun makumaailmaani loistavasti. Ohjaus ja tapahtumat ovat Wagnerin mukaiset, mutta lavastus ja puvut siirtävät huomion sinne mielen ja myyttien temmellyskentälle. Kartaloff on valinnut rajallisen määrän pelimerkkejä, mutta käyttää niitä mestarillisesti ja luovasti.

Korvat nauttivat kuulemastaan tänään enemmän kuin Reininkullassa. Tänään paikkani oli permannolla ja eilen toisella parvella. Akustiikan ero oli näiden paikkojen välillä varsin suuri. Toisella parvella näin suoraan koko orkesterin, eli sen sointi pääsi myös suoraan korviini. Eilen mainitsemani laulajien vaisuus johtunee osaltaan myös tästä. Permannolla orkesteri tulee pelkästään heijasteena ja balanssi oli huomattavasti parempi. Hieman olen hämilläni havainnoista, sillä vaikkapa omassa Kansallisoopperassa vastaava balanssiero on mielestäni huomattavasti pienempi. Vinkki mahdollisille Sofiaan matkaajille: paikka permannolta.

Orkesterissa koettiin edelleen muutamia pieniä mutta hämmentäviä sävelkorkeuskriisejä, mutta eivät ne oikeasti oopperasta nauttimista haitanneet. Kapellimestari Wächter saa puhtaat paperit, imua alkoi löytyä.

Nikolay Petrov kuulosti tänään Wotanin roolissa paljon paremmalta kuin eilen. Vaikka kuuntelupaikkani oli parempi, niin silti jonkinlainen epätasapaino hänen äänessä tuntui olevan. Ääni ei ollut "täysvarma" koko ajan. Mongolialaissyntyinen Bayasgalan Dashnyam lauloi Brünhilden. Hänen korkea ja kova osastonsa oli ihan kelvollisessa kunnossa, mutta tessituuran ollessa matalammalla ja äänenpaine pienempi, tuntui ääni kaipaavan enemmän tarkkuutta ja tukevuutta.

Tämän illan suurimmat lauluonnistujat löytyvät ensimmäisen näytöksen kolmikosta. Siegmund, Sieglinde ja Hunding, eli Marin Iliev, Tsvetana Bandalovska ja Angel Hristov antoivat kolmiodraamalle kelpo äänen.

Ylihuomenna jatketaan Siegfriedin parissa. Odotukset ovat jälleen korkealla.