Huikea Wozzeck Musiikkitalossa

Ooppera: Wozzeck - Musiikkitalo 2015-08-28

Alban Berg

Helsingin juhlaviikot tarjoili perjantai-illan ratoksi todellisen namupalan: Alban Bergin ensimmäisen ja itse asiassa ainoan kokonaisen oopperan Wozzeckin. Huumaavasta sointikylvystä vastasi Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri Dominanta ja Die Singknöpfe kuorojen avustuksella. Huippusolisteista kohta lisää.

Wozzeck ei ollut nopea sävellystyö Alban Bergille. Kaikkiaan Wozzeckin parissa kului kahdeksan vuotta. Ensimmäinen maailmansota käytiin tuon ajanjakson aikana ja epäilemättä sotakokemukset vaikuttivat Wozzeckin sävelmaisemaan. Wozzeck on vapaa atonaalinen ooppera, jossa ei vielä ole astuttu Schönbergin rajoittavaan 12-säveljärjestelmään. Rakenteessa Berg käyttää perinteisiä muotoja, mutta niiden sisällä musiikki seilaa vapaana draaman vaatimusten tunnemyrkyissä. Huikean hienoa sävelkieltä jonka RSO ja Lintu tarjoilivat tyylikkäästi.

Erik Söderblomin näyttämösovitus oli minimaalinen. Keskeisin osa oli Petteri Tikkasen piirtämät kuvat, joita Tikkanen piirsi lavalla ja jotka projisoitiin kankaille. Kuvia voi katsella täältä (tosin nuo taitavat olla ennakkoon piirrettyjä, Tikkanen piirsi uudet kuvat lennossa ja prosessia voitiin seurata noilta kankailta). Vaikka konserttiversio olikin kyseessä, solisteja olisi voinut käyttää hieman enemmän draaman luomiseen. Nyt laulettiin pelkästään nuottitelineiden takaa, mutta pienikin interaktio olisi piristänyt näyttämökuvaa.

Vaikka solistit nuottitelineiden takaa lauloivatkin, niin tuskin paremmin olisivat voineet laulaakaan. Periaatteessa tein erehdyksen ostamalla lipun permannon ensimmäiselle riville. Balanssi solistien ja orkesterin välillä oli varsin erikoinen. Laulajat kuuluivat todella lujaa, mutta orkesterin ääni tuntui menevän sen sijaan hieman yli. Uskoisin että pari riviä ylempänä balanssi olisi ollut parempi. Mutta sainpahan nauttia laulajista ainakin täysillä.

Nimiroolissa itävaltalainen Florian Boesch oli kerrassaan mainio. Hänen äänensä kuvaili hienosti ankeaa kohtaloaan kohti paineiden alla kulkevan sotamiehen sielunmaisemaa. Samaa ilmaisuvoimaa hehkuivat muutkin laulajat. Hubert Francisin kapteeni oli ilmeikkäin lavailmaisultaan. Karita Mattilalle erinomaisesti sopiva rooli Marie oli komeaa kuultavaa. Tuomas Pursion lääkäri ja Christian Juslinin rumpali toimivat hienosti. Solistilistasta on hankala nostaa ketään esille, kun kaikki olivat niin hyviä.