Ooppera: Das Rheingold - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-04
Sofian ooppera nosti Bulgarian Ring maiden joukkoon Wagnerin juhlavuonna 2013. Tuolloin Bulgariassa esitettiin ensi kertaa Nibelungin sormus. Reininkullalla aloitettiin kaudella 2009-2010 ja koko tetralogia valmistui vuodeksi 2013. Sen jälkeen koko Ring on esitetty vuosittain ja edelleen pelkästään oman maan artistien voimin. Tällä kertaa saksalaista kapellimestaria lukuun ottamatta.
Vaikka Sofian Ringistä löytyy arvosteluja ja materiaalia, päätin tällä kertaa pitää itseäni jännityksessä ja kohdata sen neitseellisin mielin. Nyt Reininkullan jälkeen en toki malta olla tutustumatta käsiohjelmaan, jonka sisällöstä voisivat monet oopperatalot ottaa mallia. Kaikki tekstit ovat myös käännettyinä englanniksi ja ohjaaja kertoo laajasti ajatuksistaan. Kun kerran konsepti on olemassa, niin miksi siitä ei uskaltaisi kertoa? Tuskin lisäinformaatio ja työnkuvaus kenenkään oopperakokemusta pilaavat.
Ohjaus ja lavastus ovatkin päällimmäisenä mielessä Reininkullan jälkeen. Ohjaajana Sofian Ringissä on bulgarialainen Plamen Kartaloff. Ohjaus noudattelee Wagnerin tarinaa, joten Regietheateria pelkäävät välttyvät sydämentykytyksiltä. Lavastuksen peruskonseptina ovat geometriset kuviot ympyrä ja kartio. Ympyrä on itseasiassa kahden sisäkkäisen ympyrän rajaama alue; rengas, eli Ring. Seitsemän kartiota pystyasennossa muodostavat Valhallan ja vaaka-asennossa Nibelheimin. Lavastus toimi mainiosti ja sen symboliikka todennäköisesti vain laajenee tetralogian edetessä.
Logen saapuminen näyttämölle purjelaudalla herätti hieman ihmetystä. Ihmetys vaihtui ihastukseen, kun loppukohtauksessa Reinintytärten jatkaessa pulikointiaan joessa Logen surffasi purjelaudallaan taas lavan poikki. Tuotannossa on mukana myös projisointitekniikkaa, jolla renkaan ja kartioiden pintaan luodaan kohtauksessa tarvittavaa symboliikkaa, kuten sateenkaari, Rein tai suurennos Erdan päästä.
Reinintyttärien jokikirmailu visualisoitiin hauskasti trampoliinien avulla. Alkusoiton aikana tyttärinä taisivat olla trampoliinin "ammattilaiset". Woglinden akrobaattiversio meinasi unohtaa osan vaihdon laulajaan ja laulaja odotti selkeän kärsimättömästi vuoroaan. Taitavia hyppijöitä olivat kyllä myös laulajaneidotkin.
Puvustus toimi mukavasti lavastuksen kanssa. Donnerin nuijan pää mukaili kartio-teemaa. Fasoltin ja Fafnerin hahmot olivat erityisen onnistuneet. Jättiläisten yläruumis alkoi nukkena solistin pään kohdalta.
Musiikin puolesta en ihastunut aivan yhtä varauksettomasti Sofian Reininkultaan. Orkesterilla tuntui olevan välillä hieman intonaatio-ongelmia, eikä kapellimestari Erich Wächter saanut imettyä minua Wagner-transsiin. Laulajista ei löydy varsinaisia heikkoja lenkkejä, mutta hieman persoonaton ja vaisu kuulokuva jäi monesta. Ehdottomia onnistujia olivat Fasoltin ja Fafnerin esittäjät Alexander Nosikoff ja Dirk Aleschus. Plamen Papazikov Mimen roolissa myös herätti innostusta.
Mutta jälleen kerran kokonaisuus vie voiton: erinomainen ilta musiikkiteatterin parissa ja innolla odotan huomista Valkyyriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti