Ooppera: Das Rheingold - Latvian Kansallisooppera 2013-06-04
Riian Ringi hyrähti käyntiin Stefan Herheimin ohjaamalla Reininkullalla. Ensi-ilta Bergenin festivaalin kanssa jaetulla tuotannolla oli vuonna 2006 ja käsiohjelman mukaan viimeisimmän version on ohjannut Therese Schmidt. Minulla ei ole käsitystä mitä mahdollisia muutoksia ohjaukseen on tehty, mutta minuun nenääni ohjaus tuoksahtaa herkulliseltä, täysveriseltä Herheimilta.
Herheimiltä kysyttiin aikanaan haluaisiko hän ohjata koko Ringin, mutta ainakin tuolloin hänellä oli halua vain Reininkultaan. Ringin muut osat on ohjannut Viesturs Kairišs. Mielenkiinnolla odotan onko Riian Ring neljä täysin erillistä ohjausta vailla yhtenäisyyttä, vai elävätkö ohjauksen teemat oopperasta toiseen.
Herheim kääntää jossain mielessä Reininkullan nurinniskoin. Reininkulta ei ole tarina muinaisista myyteistä, vaan itse Wagner (ja Bayreuth) on myytti, jonka syntyä ja elinkaarta saamme ihmetellä. Wagner on itse lavalla ja aloittaa oopperan kirjoittamalla alkusoiton aikana esirippuun tuon legendaarisen aloituksen: Es war einmal. Syytä ensimmäiseen virnistykseen on heti kun muistaa että Reininkultahan alkaa piiitkällä Es-duuri soinnulla. Wagnerin hahmo elää lavalla monen esittäjän voimin. Oman tulkintani mukaan Alberich, Loge, Wotan, Mime, Fafner ja Fazolt peilaavat jonkun aikaa Wagnerin hahmoa.
Wotan on "pääwagner" ja hänellä on pyhä kirja josta tarinan juoni löytyy. Alberich on Wagnerina kunnes on saanut aarteen huijattua Reinintyttäriltä. Myöhemmin hän palaa Hitler-hahmossa; sitä se rakkauden kiroaminen teettää. Useasti puhutaan että Wagner on kirjoittanut oopperoidensa päärooleja omiksi kuvikseen: Tannhäuser, Lohengrin, Siegfried ja Parsifal. Herheim kertoo Reininkullassa Wagner myytin synnyn ja taivuttaa Bayreuthin historian osaksi juonta. Tähänhän hän palasi Parsifal ohjauksellaan Bayreuthissa pari vuotta myöhemmin.
En halua ryhtyä käymään läpi ohjausta yksityiskohtaisesti, koska pitää ehtiä hieman nukkumaankin ennen huomista Valkyyriaa. Herheim on parhaimmillaan lähestulkoon tauottomien assosiaatioketjujen tuottaja; asiat ja niiden uudet ja vanhat kontekstit sulautuvat ajatuksia avaavaksi ilotulitukseksi. Ymmärrän täysin että joillekin Herheim on yksi Regietheaterin traditioraiskaajista. Buuauksia kuulimme tänäänkin, ja olen varma että ne olivat tuotannolle. Mutta minulle Herheim on toisinaan kuin mystinen tuoksu alitajunnasta; se paljastaa yhtä paljon minusta itsestäni, kuin aiheena olevasta tarinasta. Pitäisikö Herheimin sitten kirjoittaa omat oopperansa ja jättää muiden "valmiit" teokset rauhaan? Ei tietenkään, hyvä ohjaaja käyttää läpikuultavia värejä, ei peittovärejä.
Wagner ja Bayreuthin historia ovat aihe joka sisältää kaikki eeppisen tarinan ainekset. Luomisvoimaisen taiteilijan elämäntyö, joka elää edelleen 200 vuotta syntymänsä jälkeen. Itse Richard Wagnerista henkilönä tuntuu löytyvän niin monta ristiriitaista puolta. Kateellisesta antisemiitistä kenties musiikinhistorian suurimpaan uudistajaan. Ja kuolemansa jälkeen häneen on liitetty saksalaisen historian pahin kuona, jonka relevanttisuudesta kiistellään todennäköisesti seuraavat parisataa vuotta.
Jotenkin tuntuu että Herheimin pureutuminen Wagnerin moniin puoliin Reininkullan avulla on mitä parhain juhlavuoden kunnioitus. Herheim läjäyttää saksalaisen historian hahmot Lutherista Freudiin jumalien muodossa lavalle. Pyöräyttää natsikortin rakkauden kiroamisen kautta Wagnerista Alberichiin. Näyttää kuinka Wagnerin rintakuva on yksi uskonnon symboli muiden joukossa ja kuinka ahneus on loppujen lopuksi aika paha juttu. Hieno ilta oopperassa.
Riian Ringin johtaa saksalainen Cornelius Meister. Ainakin Reininkullan perusteella kelpo kapu montussa. Laulajakaarti on mielestäni mukavan tasainen. Omiksi suosikeiksi kohosivat Martina Dike Frickana ja Liubov Sokolova Erdana. Tämän iltainen Wotan, Ralf Lukas, lauloi komeasti mutta aivan kun lopussa olisi ollut vähän väsymystä äänessä. Mutta eipä hätää, huomenna onkin lavalla toinen Wotanin esittäjä.
Innolla odotan Valkyriaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti