Ooppera: Das Rheingold - Teatro alla Scala 2013-06-24
Milanon La Scala ooppera pyöräyttää Wagnerin juhlavuonna 2013 kaksi Ring kierrosta kesäkuussa. Ensimmäinen pyörähdys oli viime viikolla ja tänään maanantaina toinen kierros aloitti ensimmäisen neljänneksensä. Yhteistuotannon Berliinin Staatsoperin kanssa on ohjannut belgialainen Guy Cassiers ja kapellimestarina oma suosikkini Daniel Barenboim. Laulajakaartinkaan kanssa ei ole nuukailtu, lavalla nähdään maailman ykkösnimiä.
Milanon Ringin käsiohjelma on vaikuttava laitos. Kahden paksun kirjasen yhteispaino on varmaan jossain kolmen kilon paikkeilla. Ensimmäinen kirja sisältää libreton italiankielisine käännöksineen. Taitaapa tekstien välissä olla vielä värikoodatut johtoaiheetkin. Toisessa on sitten kuvia ja paljon tekstiä tuotannosta. Täytyy yrittää selailla mahdollisiman pian. En tullut kysyneeksi käsiohjelman hintaa kun se kuului kalliiseen lippupakettiini. Veikkaan ettei ihan halpa erikseen ostettunakaan. Todennäköisesti myös Finnair hyötyy käsiohjelmasta paluumatkan ylipainomaksun merkeissä.
Guy Cassier ei ole minulle tuttu nimi muualta. Hän on kehittänyt lavalle varsin omaperäisen keitoksen seinäprojisointeja ja tanssia. Varsinaista (fyysistä) lavastusta on minimaalisesti. Projisoinnit eivät pelkästään luo tilaa tai paikkaa laulajien taustalle, vaan heijastelevat välillä myös tunnetiloja ja mallintavat libreton vaatimuksia. Esimerkiki Fasoltin ja Fafnerin esittäjistä ei ole yritetty tehdä jättiläisiä, vaan heitä kuvaavat siluetit taustaheijastuksessa ovat jättimäisiä Freian siluettiin verrattuna. Ja välillä siluetit ja oikeat laulajat suorittavat samanlaisia liikkeitä. Alussa tunsin projisointien välillä hieman häiritsevän keskittymistä, mutta kun ohjauksen kokonaisluonne ja menetelmät tulivat tutummiksi niin pidin niistä kovasti.
Toinen erikoisuus oli seitsemän tanssijan ryhmä, jolla varsin samanlainen luonne kuin projisoinneilla. Siirtymämusiikkien aikaan koko ryhmä oli lavalla, mutta esimerkiksi Wotanin ja Frickan perheriidanpoikasen aikana kaksi tanssijaa mallinsi heidän tuntojaan tanssin avulla. Parhaimmillaan tanssijat olivat mielestäni Nibelheimissa toimimassa Alberichin elävänä tuolina, käärmeenä ja taikakypäränä. Lisäksi Loge (Stehan Rügamer) omaa itsekin kiinnostusta tanssinomaiseen liikkeeseen ja vuorovaikutus hänen ja tanssijoiden välillä toimii hienosti.
Kokonaiskuva ohjauksesta on minimalistinen. Jos projisoinnit korvattaisiin staattisilla, symbolistisilla lavasteilla ja tanssijoita ei olisi, niin oltaisiin varsin perusasioiden parissa. Kuten sanoin, aluksi hieman vierastin projoisointeja ja tanssijoita, mutta vähitellen aloin pitää niistä paljonkin. Voi Reininkullan tehdä näinkin.
Laulajat olivat tasaisen hyviä. Miesäänet Michael Volle (Wotan), Johannes Martin Kränzle (Alberich), Stephan Rügamer (Loge) ja Peter Bronder (Mime) ilahduttivat minun korviani erityisesti. Naisista kukaan ei noussut yli muiden, sitä vastoin Anna Samuilin (Freia) ääni oli ainoa josta en erityisemmin pitänyt. Olin nyt ensi kertaa La Scalassa ja huomasin että lavalla on selkä "sweetspot", jossa laulajan ääni kuuluu selvästi kovempaa ja resonoi hieman toisen sävyisenä. Itse asiassa mielestäni tuo hieman haittasi kuulokuvaa silloin kun laulaja liikkui tuon sweetspotin läpi; oli kuin äänessä olisi ollut pikaisesti joku ulkoinen efekti. Tietääkö joku Milanossa useammin vieraillut onko tuo muutaman metrin levyinen alue aina samanlainen, vai riippuuko se käytetyistä lavasteista?
Olen jo aikaisemminkin tunnustanut olevani Daniel Barenboimin ihailija ja kyllä tänäänkin hän sai minulta lämpimimmät aplodit. La Scalan sali soi komeasti ja tuskin pelkästään hyvän akustiikan takia. Pitäisi jossain käydä kuulemassa Christian Thielemannia elävänä niin jospa sitten saisi uudenlaista vertailukohtaa. Kyllä Barenboim on ehdoton ykkönen ketä olen elävänä kuullut.
Huomenna sitten Valkyyrian pariin. Lisää suursuosikkeja odotettavissa lavalle... Nam...
Kyllä oli hieno ilta La Scalassa. Tunnelma oli parempi kuin missään muualla, missä olen oopperaa nähnyt. Ennen kuin tahtiakaan oli soitettu Barenboim sai valtavat aplodit ja bravot. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle! Eikä esityskään pettänyt. Produktio oli mukava sekoitus uutta ja vanhaa. Tapahtumia ei ollut väkisin sijoitettu nykyaikaan vaan jonnekin ajattomuuteen, mikä sopii Ringiin hyvin. Kunnollisia Reinin aaltoja ei nähty, ja esityksen alku melkein tyhjällä lavalla jätti vähän kylmäksi - varsinkin kun Reinin tyttäret eivät esittäneet illan parasta laulua vaan leveät vibratot soivat epätaisesti. Jatko olikin sitten iloa sekä korville että silmille. Sateenkaari jäi puuttumaan, mikä vähän latisti lopun näyttämökuvaa, mutta muuten pidin kovasti. Kolmesta Wotanista paras nähtiin ensimmäisenä iltana.
VastaaPoista