Kansallisoopperan syyskauden ensimmäinen uusi tuotanto sai ensi-iltansa tänään. Leoš Janáčekin Tapaus Makropulos on yhteistuotanto San Franciscon oopperan kanssa. Siellä Olivier Tambosin ohjaus nähtiin kaksi vuotta sitten.
Jos vertailen Tambosin ohjausta pari viikkoa sitten katsomaani tallenteeseen Christoph Marthalerin ohjauksesta Salzburgista viime vuodelta, niin Tambosi vetoaa minuun enemmän. Marthaler pitäytyy samoissa lavasteissa läpi oopperan, mutta laventaa tapahtumia omin sivujuonin. Tambosin ohjauksessa Frank Philipp Schlössmannin lavasteet ovat graafisen kauniit ja suhteellisen abstraktit, ja itse ohjaus on suoraviivainen ja selkeä.
Tällä kertaa oopperaa katsoessa tuli mieleen loputtoman elämän aikaansaama turtuminen. Kun kaikkea on jo koettu useaan kertaan, ei mikään tunnu oikeastaan enää missään. Eikö sama ole nykyään jo jokapäiväistä? Energiajuomien kofeiinipölly, extremeharrastusten adrenaliini-iskut ja tositv:n myötähäpeäraavinta ovat tämän päivän ihmiselle yritystä estää puutumista. Nyt kaikki vain tapahtuu "normaalin" elämän puitteissa ja ulkoisena korvikkeena sisäisen elämän tyhjyydelle.
Emilia Martyn rooli toi Karita Mattilan takaisin kansallisoopperan lavalle. Edellisestä vierailusta onkin jo kuusi vuotta. Janáčekin musiikki ja samalla tšekin kieli tuntuu sopivan Mattilan äänelle. Muutenkin hän sai Martyn roolin elämään lavalla ja kykeni pyörittämään miesjoukon sormensa ympärille. Oivallinen diiva!
Kokonaisuutena kansallisoopperan Makropulos miehitys on tasaisen vahva. Mattilan kanssa olivat tapausta selvittelemässä Jürgen Müller, Hubert Francis, Jaakko Kortekangas, Joska Lehtinen ja Nicholas Söderlund. Kaikki olivat hyviä, mutta erityisesti ilahduttivat Jaakko Kortekangas keskeisessä Jaroslav Prustin roolissa, sekä Hubert Frances pienemmässä Vítekin roolissa. Oopperassa on kaksi muuta naisrooliakin joita lauloivat tänään Hanna Rantaja ja Niina Keitel. Hekin selviytyivät hyvin.
Kansallisoopperan orkesteria johti ensi-illassa Mikko Franck. Alkusoiton aikana orkesteri löysi yhteisen draivin joka kesti hienosti loppuun asti. Janáčekin musiikki elää tekstin ja dialogin mukaan, Franck oli ajan tasalla.
Syksyn kaikki seitsemän Makropulos näytöntöä ovat loppuunmyyty; varmaankin Karita Mattilan imun ansiosta. Toivottavasti kaikki lipun saaneet saavat samalla pienen Janáček pistoksen, sillä hänen musiikkinsa ei välttämättä ole helpoimmin lähestyttävää, mutta kun sille antaa mahdollisuuden, se palkitsee korkojen kanssa.
Jälleen hyvä kartoitus tämän hetken Kansallisoopperan tuotannosta. Oli mukava lukea, nähdä se toisen ihmisen kautta perusrakenteiltaan.
VastaaPoistaMolemmat (meistä ) rakastamme musiikkia, kumpikin tavallamme. Sinä näyttäisit valinneen oppaan roolin. Haluat bloggillasi pitää lukijasi ajan tasalla. Mitä tapahtuu ja missä. Kannattaako katsoa vai onko kysymys katsojien aliarvioinnista. Kerrot omat mielipiteesi.
Se on arvokasta. Pitää olla laaja tietomus, ennnen kuin moiseen uskaltaa edes ryhtyä.
(poistin osan tästä kommentista tarpeettomana)