Kansallisoopperan uutta Aida produktiota odotellessa ajattelin virkistää muistiani uuden tallenteen hankinnalla. Päädyin Blu-Ray levyyn Zeffirellin tuotannosta Milanon La Scalaan vuodelta 2006. Tallenne on käsittääkseni tehty ensi-illasta (ja mahdollisesti harjoituksista?), sillä jo toisessa esityksessä Ramadeksen esittäjä Roberto Alagna lähti lavalta heti "Celeste Aida"-aarian jälkeen suivaantuneena piippuhyllyn buuauksista, eikä palannut tuotannon pariin enää. Varamies otti tuolloin paikan ja hoiti näytännön loppuun.
Laulamisen suhteen ei kannata pelätä tämän tallenteen hankkimista. Laulajakaarti on tasaisen hyvä ja Alagna suoriutuu roolistaan hyvin. Ehkä hänen äänensä on enemmän kotonaan ripauksen kevyempien roolien parissa, mutta minulle hän kyllä kelpasi Ramadeksenakin. Violeta Urmana on uljasääninen Aida ja Ildiko Komlosin mezzoon Amneriksen roolissa tykästyin kovasti. Suurimmat ihastelut musiikillisesti suuntautuivat kuitenkin orkesterimonttuun. La Scalan orkesterin tarkka ja terävä soitto on komeaa kuunneltavaa Chaillyn komennossa. Taas teki mieli lähteä katsomaan tulevaa ohjelmistoa ja pohtimaan Milanon matkaa. Kyllä orkesteria on käytävä kuulemassa elävänä lähitulevaisuudessa.
Sitten visuaalisen annin pariin. Zeffirellin ohjaus on perinteinen siinä mielessä että tapahtumat ovat Egyptissä ja tapahtuvat selkeästi "menneessä" ajassa. Näyttämökuva on väriloistossaan ja kimalluksessaan huumaava. Erityisesti asut ovat kauniita. Ohjauksessa ei sinänsä ole mitään uutta ja erityistä vaan traaginen rakkaustarina rullaa Verdin ja Ghislanzonin kirjoittamalla tavalla. Blu-Ray levyn tarkkuus on edukseen ja kuva on komeaa läpi oopperan.
Mutta, mutta... Video-ohjaaja on paketin ylivoimaisesti heikoin lenkki.Vähän väliä leikkauksiin sotketaan lähikuvaa kankaista ja lavastuksen yksityiskohdista. Aluksi se ihmetytti, mutta muutaman minuutin kuluttua jo ärsytti. Katsoin oopperan kahdessa osassa ja toisen näytöksen lopussa olin ilmeisesti jo oppinut mentaalisesti sulkemaan leikkausten idioottimaisuudet mielestäni. Jatkaessani "väliajan" jälkeen kolmannesta näytöksestä sama turrutus ihmetyksineen ja ärsytyksineen oli edessä. Ymmärrän jossain mielessä ohjaajan halun näyttää lavastuksen yksityiskohtia, koska ne oikeasti ovat hienoja, mutta jatkuva näyttämökuvan ja soljuvuuden sotkeminen niillä on täysin käsittämätöntä. Elävän oopperaesityksen video-ohjauksesta minulla on enemmänkin mielipiteitä, toivottavasti saan niitä jossain vaiheessa purettua tänne enemmänkin. Sopiva kimmoke, myös negatiivinen, niihin oli Metropolitan oopperan uudehko Lucia di Lammermoor tallenne jonka katselin keväällä.
Kaiken kaikkiaan La Scalan Aida on kuitenkin hieno tallenne ja virittää mielenkiinnon kansallisoopperan modernisoituun versioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti