Lappeenrannan kaupunginorkesteri antoi matkallelähtökonsertin ennen vierailuaan ystäväkaupunki Schwäbish Halliin. Ohjelmistossa oli Madetojaa, Sibeliusta, Kaasista ja Schubertia.
Konsertti alkoi Madetojan Elegialla joka osoittautui mainiosti orkesterille sopivaksi. Mukavan karhea jousisointi sopi hienosti hitaan melankoliseen sävelmaisemaan. Madetojaan pitää tutustua tarkemmin. Toinen lyhyistä aloituskappaleista oli Sibeliuksen C-duuri romanssi (Andante). Ei sekään huonolta kuulostanut, mutta rytmillisesti ote tuntui olevan hieman hakusessa. Lisäksi oma korvani olisi kaivannut hieman suurempaa sointia normaalin 4-3-2-2-1 miehityksen tueksi. Toivottavasti Saimaa Sinfonietta herää eloon.
Hypätään tässä kohtaa konsertin päätösnumeroon, joka oli 19-vuotiaan Schubertin 5. sinfonia. Vahvasti klassismiin nojautuva sinfonia soljui hienosti maestro Bogányin tahtipuikon alla ja orkesterista hehkui soittamisen ilo. Sen verran hyvä vauhti oli päällä että yllättäen encorena kuultiin vielä Sibeliuksen Miranda Myrsky-näytelmämusiikista.
Palataan nyt konsertin ensimmäisen osan loppuun. Ohjelmassa oli Sari Kaasisen viisi laulua, jotka säveltäjä itse lauloi. Kaasinen on Värttinästä lähdettyään väitellyt musiikin tohtoriksi ja puuhannut musiikin parissa pitkin ja poikin. En ole koskaan pitänyt termistä crossover, enkä ylipäätänsä musiikin jakamisesta genreihin. Crossoverista tulee mieleen kaksi eristäytynyttä pylvästä, joita sitten crossover yhdistää sillan lailla. Valitettavasti suurin osa tämän nimikkeen alle asetetuista teoksista muistuttaa riippusiltaa, joka roikkuu selvästi matalammalla kuin pylväät joita se yrittää yhdistää. Omista kokemuksenani huonoimpia on Karita Mattilan Fever konsertti muutama vuosi sitten, siinä ei oikein tuntunut toimivan mikään.
Ei Kaasisen lauluissa mitään vikaa sinänsä ollut, sähköisesti vahvistettu laulu ei vain kuulosta minun korvaani hyvältä akustisten soittimien keskellä. Viiden laulunsa keskellä Kaasinen esitti yhden (tuutu?)laulun ilman mikrofonia säestämällä itseään kanteleella ja se oli ehdoton helmi. Kaikki laulut pohjautuivat kansanlauluperinteeseen ja voisin kuvitella, että ne toimisivat paremmin jonkun muun kokoonpanon kuin klassisen orkesterin kanssa. Minulle jäi valitettavasti vaivaantunut olo Kaasisen lauluista. Mutta sehän on minun ongelmani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti