Konserttihovin syksyn kauden aloitti Akateeminen Saksofonikvartetti. Kokoonpano oli minulle uusi tuttavuus. Kvartetti koostuu sopraano-, altto-, tenori- ja baritonisaksofoneista. Soittajat olivat samassa järjestyksessä Olli-Pekka Tuomisalo, Maaret Nyberg, Saara Koskipää ja Timo Rantanen.
Ensimmäisenä numero olleet kaksi Granadosin espanjalaista tanssia menivät kokonaissoundin ihmettelyyn ja ihasteluun. Kuulin nyt ensimmäistä kertaa saksofonikvartettia ja alkuhämmennyksenä oli se, että soittimien äänet (tietysti) olivat lähellä toisiaan. Jousikvartetossa viululla, alttoviululla ja sellolla on selkeästi toisistaan erottuvat äänensävyt. Nyt tottumattomaan korvaan kaikkien saksofonien perusäänensävy oli samanlainen ja ainoastaan äänenkorkeus erotti soittimet toisistaan. Tietysti jokaisella soittimella on oma sävynsä, mutta kesti jonkun aikaa muokata ääniä päänsä sisässä.
Äänien erottelu helpottuikin seuraavan Jarmo Sermilän sävellyksen aikana. Sävellys käytti kvartettoa toisin kuin Granadosin tanssisovitukset ja äänenkuljetus kulki välillä yksittäisenä äänenä soittimelta toiselle. Sermilän sävellys itse asiassa jätti mielenkiintoisimman muistijäljen koko illalta. Väliajalla piti ostaakin kvartetin levy, joka sisälsi ko. sävellyksen. Konsertin ensimmäisen osan päätti Glazunovin saksofonikvartetto.
Väliajan jälkeen toisen osan aloitti Gershwinin Porgy ja Bess oopperan sävelmistä sovitettu kappale. Vahvoine jazz-sävyineen se sopi hienosti saksofonikvartetille. Toisena kotimaisena sävellyksenä oli Sebastian Fagerlundin Short stories joka sekin onneksi löytyy ostamaltani levyltä. Mielenkiintoinen sävellys. Konsertin päättäneet Serebrierin saksofonikvartetto ja Rivierin Grave et Presto jäivät sävellyksinä hieman pienemmälle huomiolle kun uppouduin pohtimaan jälleen kvartetin kokonaissoundia.
Konsertista jäi raikas ja mielenkiintoinen tunnelma. Jossain mielessä kokonaisäänimaailma oli kuin neliääninen urku. Kannattaa mennä kuuntelemaan jos tilaisuus tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti