Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2016-01-04
Toinen välieräpäivä alkoi sopraano Alina Koivulan esityksellä. Tunnustan heti että Koivulan äänensävyssä on sellainen kombinaatio ylä-äänisarjoja jolle olen hieman allerginen. Kyllä Koivula kelpo laulaja on, mutta omaan makuuni tuntuu että välillä ääni vie naista, eikä päinvastoin. Mukava välierä silti.
Seuraavaksi lavalle astui välierien ainoa tenori Jarno Lehtola. Hänen alkueränsä jätti minut vähän kylmäksi, mutta välierä onneksi paransi tilannetta. Lehtolakin on laulaja luonnoltaan, mutta jostain syystä hän ei saanut imettyä minua mukaansa musiikkimatkalle. Hänen välieräohjelmansa olisi ehdottomasti vaatinut tuota imua. Muuten vaikkapa Webernin supistetut herkkupalat jäävät valitettavan ohikulkevaksi hetkeksi.
Session ainoa baritoni Kristian Lindroos onkin sitten todellinen tarinankertoja. Jo alkuerässä hän ilahdutti rohkeilla sävyjen käytöllä ja sama meno jatkui välierässäkin. Ääni on valjastettu tarinan palvelukseen ja vaikka lavapreesens on välillä hieman ylitulkinnan rajoilla, niin kuitenkin ne sävyt ovat myös (ja ennen kaikkea) siellä äänessä. Ehdottomasti kuulemisen ja kokemisen arvoinen nuori laulaja, jolle on helppo ennustaa menestystä.
Ensimmäisen session päätti Tiina Lönnmark. Hän omaa todella kauniin perusäänensävyn ja tarinankerronta luonnistuu häneltäkin. Häntäkin toivon kuulevani lisää loppukilpailussa. Ääni saattaisi mukavasti taipua tulevaisuudessa myös hieman enemmän dramaattiselle puolelle.
Viimeisen neljän laulajan ryppään aloitti Sanna Matinniemi. Alkuerän jälkeen olin kirjoittanut muistiinpanoihini "Laadukasta tavaraa, mutta se viimeinen koukku puuttuu". Sama positiivinen tunne jäi välierästäkin. Kuten jo eilen totesin, se wau-faktori on tärkeä osa näillä kinkereillä. Artikulaatioon ja sanoman selkeyteen kaipaisin hänenkin osalta hieman lisäpanostusta.
Veera Niiranen ilahdutti pontevalla rohkeudella alkuerässä ja samaa rohkeutta oli välieräesityksessäkin. Hieman petyin kyllä kokonaisuuteen, kun mielestäni hänenkin ääntämyksensä kaipaisi tarkkuutta. Pahoittelen että jankutan tästä samasta aiheesta. Ymmärrän että varsinkin korkeissa naisäänissä on hankala tuottaa selkeää kieltä, mutta tekstin selkeys on todella tärkeää hyvän kokonaisvaikutelman kannalta. Vaikka pilli tuottaisi jumalaisen kaunista ääntä, ei sillä ole merkitystä jos se ääni ei kerro tarinaa. Vokaliisit ovat sitten erikseen.
Välierän viimeinen naislaulaja oli mezzosopraano Anu Ontronen. Hän taisi aloittaa hieman hermostuneesti kun Brahmsin lauluissa oli kiireen makua. Esitys parani hienosti loppua kohden ja kolme viimeistä englanninkielistä laulua osoittivat Ontrosen draaman luontikyvyt. Hyvä laulaja hänkin.
Välierät päätti sairauslomalta palannut Joonas Asikainen. Asikainen esitti hienon setin ja osoittautui erinomaiseksi lied-laulajaksi. Vaikka kovasti hänen laulamisestaan pidinkin, niin täytyy tunnustaa että hänen äänensä sävyssä on myös jotain mitä vierastan.
Ja sitten onkin aika tarkastaa laulukilpailuiden kotisivut ja sieltä löytyy jo lista loppukilpailuun valituista:
Asikainen Joonas, baritoni
Back Erica, mezzosopraano
Isokoski Johanna, sopraano
Juola Jussi, bassobaritoni
Lindroos Kristian, baritoni
Ontronen Anu, mezzosopraano
Punkeri Tomi, baritoni
Taskinen Samuli, baritoni
Väyrynen Suvi, sopraano
Tuosta listasta minulla ei ole kauheasti valitettavaa. Tiina Lönnmarkia olisi ollut kiva kuulla myös lisää, mutta ehkäpä jossain muualla. Kyllä tuolla kokoonpanolla saadaan hieno finaali aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti