Kolmen pennin ooppera

Musikaali: Kolmen pennin ooppera - Lappeenrannan kaupunginteatteri 2016-01-15

© Lappeenrannan kaupunginteatteri

Lappeenrannan kaupunginteatterin ison salin avajaisesitykseksi oli mukavan rohkeasti valittu musikaali. Kaupunginteatteri muutti näin samalla uusiin tiloihin kauppakeskuksen yläkertaan. Tilat ovat ihan ok, mutta väliajalla pohdiskelin mikä mieltä kuitenkin hieman kaiversi. Olin löytävinäni syyn intiimin, eristetyn tilan puutteesta. Yleensä kun näihin isompiin taidelaitoksiin (pahoittelen termiä, pahaa tekee myös kirjoittaa se) menee, niin samalla pääsee tilaan jossa voi olla eristyksessä arjen oravanpyörän häiriöistä. Nyt teatterin lämpiö on käytännössä avoin terassiparveke kauppakeskuksen avaraan tilaan. Se oravanpyörä on liian lähellä. Toki ymmärrän myös ajatuksen teatterin tuomisesta samalla lähelle ihmisiä, mutta tietty mielen mystiikka siitä kyllä puuttuu.

Avajaismusikaalin valinta on kyllä nappiosuma suhteessa uuden teatterin sijaintiin kauppakeskuksessa. Kolmen pennin oopperassa Brechtin yhteiskuntakritiikki ei voisi toimia irvokkaammassa paikassa kuin yhdessä kapitalismin pyhimmistä temppeleistä, kauppakeskuksessa. Vielä kun kyseessä oli avajaisnäytös, niin ensi-iltayleisön koostumus lisäsi kontrastin tunnetta entisestään.

Melkein 90 vuotta vanha teksti on kuin kirjoitettu viime viikolla. Muutamissa kohdissa oli dialogia muokattu/lisätty ajan henkeä vielä enemmän mukailevaksi. Mielestäni ne olisi voinut jättää tekemättä, Brechtin teksti kertoo myös tästä ajasta ilman rautalangankin apua.

Kurt Weillin hienosti vinksahtanutta musiikkia tulkitsi mainiosti yhdeksänhenkinen orkesteri. Kaupunginteatterin lava on tietysti suunniteltu puhenäytelmiä varten ja ensimmäinen reaktio musiikkiin oli havainto kuivasta akustiikasta. Mutta kuivuus ei ollut tyhjäksi imevää, vaan itse asiassa korva tottui tykkäämään akustisesta maisemasta varsin nopeasti.

Näyttelijäkaartista löytyi kelpo laulajia. Puukko-Mackien, eli Tatu Siivosen ääni avautui mukavasti väliajan jälkeen. Heljä Heikkinen ja Sanna Kemppainen onnistuivat myös mainiosti. Lopun kuorofinaalissa musikaali saa hienon oopperaparodian hunnun päälle. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ja tutustumassa Lappeenrannan uuteen teatteriin.