RSO Torstaisarja 9 Musiikitalossa

Konsertti: RSO - Torstaisarja 9 - Musiikkitalo 2014-04-24

Kohti Tukholmaa matkatessa luonteva levähdyspaikka löytyy Musiikkitalosta ja Radion sinfoniaorkesterin konsertista. Kun kevään yksittäisliput tulivat myyntiin, oli paikkoja muistaakseni enää vain saatavilla permannon ensimmäiselle riville tai sitten orkesterin taakse. Toista se oli ennen vanhan kunnon Finlandia-talon aikaan... Hyvä on, sarkasmi sikseen. Hienoa että sali täyttyy.

Permannon ensimmäinen rivi on omaan makuuni oikein sopiva paikka Musiikkitalossa. Tykkään istua edessä muutenkin. Kun saa paikan vielä suhteellisen keskeltä, ei suurempia ongelmia ole. Pienestä ongelmasta hieman enemmän myöhemmin.

Illan ohjelma oli Stravinsky/Bach painotteinen. Konsertin molemmat osat avattiin Johann Sebastian Bachin uudelleensovituksilla ja päätettiin Stravinskyn musiikkiin. Alkunumerona kuultiin Anton Webernin sovitus Bachin Ricercarista (BWV 1079:n kuusiääninen fuuga). Webern kuuluu Bachin ohella suosikkeihini ja sovitus on mielestäni mahtava. Webern käsittelee orkesteria välillä kuin pientä kamariyhtyettä ja jakaa ääniä hienosti soitinryhmien yli. Kapellimestari Dima Slobodenioukin työskentelyä on ilo kuunnella ja katsella. Selkeää toimintaa. Ricercar jätti varmaankin illan ohjelmistosta kovimmat värinät.

Mutta kyllä Stravinkyn musiikki kirmaili samoilla hurmioasteilla. Tänään tarjolla oli ensin D-duuri konsertto jousiorkesterille. Varsinkin viimeisen osan sykkivä, orgaaninen sävelvirta vie vastustamattomasti mukanaan. Pianisti Johannes Piirto toimi solistina Konsertossa pianolle ja puhaltimille. Stravinskyn ollessa taidemusiikin rytmimestari ei konsertossa pääse unohtumaan pianon lyömäsoitinluonne. Piirto ei ujostellut vaan antoi pianolle kyytiä. Hienot jazz-häivähdykset tulivat komeasti esiin. Tässä teoksessa tuli tuosta ykkösrivin paikasta pientä haittaa. Piano oli suoraan muun orkesterin ja minun välissäni ja balanssi oli tuosta johtuen välillä aika pianopainotteinen. Ongelma korostuu ensi riveillä koska istumme niin selkeästi lavan alapuolella.

Konsertin toisen osan aloitti Luciano Berion sovitus Bachin Die Kunst der Fuguen Contrapunctus XIX osasta. En erityisemmin syttynyt sovitukselle ja vasta lopun B-A-C-H dissonanssit toivat iloa elämään.

Konsertin päättyi Stravinskyn Psalmisinfoniaan kuorolle ja orkesterille. Jostain syystä ei sekään herättänyt minussa suuria intohimoja. Syy ei missään nimessä ollut Slobodenioukin johtamisessa, RSO:ssa tai Tapiolan Kamarikuorossa. Psalmisinfonia ei vaan kolahtanut.

Sääli että RSO:ta pääsen kuulemaan elävänä niin harvoin. Onneksi Yle välittää konsertit useammassakin mediassa. Tämäniltainen konserttikin taitaa olla vielä netistä katsottavana. Suosittelen.