Peer Gynt peerimmäisten ajatusten äärellä

Baletti: Peer Gynt - Kansallisooppera 2014-04-11

Tunnustan heti näin aluksi etten ole tutustunut Henrik Ibsenin näytelmään Peer Gynt aikaisemmin. Kaikki tulevat ajatusrakennelmat perustuvat eiliseen balettiin ja sen käsiohjelmaan.

Kansallisbalettimme edellinen uusi tuotanto Kaunotar ja Hirviö ei minua suuresti sytyttänyt. Ei koko perheen baleteissa mitään vikaa ole, mutta mieluusti nautin hieman syvällisemmästä tarinan juonteista. Tämän toiveen koreografi Heinz Spoerlin visualisoima Peer Gynt tarina täyttää mainiosti.

Peer Gyntin kasvutarinan voisi nähdä helposti jopa hallusinaatioiden täyttämänä huumetrippinä tai sitten minuuden etsimisen tarinana. Kuinka rooleja ja kuoria onkaan helppo pukea päälle, mutta onko niiden kaikkien alla sitten jotain muuta kuin tyhjää? Tarinan tapahtumien surrealistinen kirjo karkottaa omasta mielestäni reaalimaailman tulkinnan reitit ja mielelläni tulkitsen Peer Gyntin vaiheet symbolismin kautta. Käsiohjelman spekulointi Solveigin roolin passiivisen odotuksen sukupuoliongelmalla ei saa suurempaa vastakaikua minussa. Minulle Solveig ei ole uskollisesti odottava naishahmo, vaan se järjen ja ihmisyyden siemen, jonka Peer lopulta löytää sipulikuoriensa alta. Tapahtumien vyöryessä Peer ei tuntuisi omaavan motiiveja tekoihinsa, vasta lopussa Solveigin kautta hän löytää oman sisäisen rauhansa ja mahdollisesti terveen egonsa.

Aika syvällistä tavaraa baletin raaka-aineeksi? Mahtavaa! Muutaman tunnin ajomatka kotiin sujuu pohtiessa Peer Gyntin symboliikkaa ja unikaan ei aivan heti vie mukanaan. Joten erittäin onnistunut balettitarina! Pitää yrittää jossain vaiheessa ehtiä tutustua itse Ibsenin tarinaan tarkemmin. Näkee sitten kuinka paljon olen itse rakennellut niitä sipulinkuoria Peer Gyntin ympärille.

Baletin musiikki on tietysti pääosin Edvard Griegin käsialaa. Grieg kirjoitti näytelmämusiikin Ibsenin näytelmään ja hämmästyttävän hyvin se taipuu balettimusiikiksi. Spoerti leikkaa Griegiä muutamaan otteeseen Brett Deanin ja Marc-Antonyt Turnagen nykymusiikilla. Nämä hetket yhdistettynä tanssikielen tyylinvaihtoon toimivat loistavina tehokeinoina Peerin mielenmaiseman kuvaamiseen.

Spoerlin baletin kokonaisformaatti on nykykatsojan kannalta hieman erikoinen. Näyttelemistä, joka tietysti tapahtuu tanssin kielen avulla, tukee lisäksi puheteksti ja laulu. Peer Gynt omaa kolme lavahahmoa: tanssija, näyttelijä ja laulaja. Näyttelijä on tanssijan ohella paljon lavalla kommentoimassa tapahtumia. Monasti tekstiä ei miellä välttämättä Peerin omiksi ajatuksiksi ja puhedraaman luoma kokonaisuus aiheutti pientä vaivautumista varsinkin paatoksellisimmissa tekstin kohdissa.

Tanssia ei voi erottaa kokonaisuudesta Spoerlin Peer Gyntin kohdalla. Liike ja sen eri luonteet ovat hienossa symbioosissa kaiken muun kanssa. Florian Ettin lavastus ja puvut tukevat symboliikan henkeä varsinkin lavastuksen osalta. Puvut antavat tarvittavat viitteet ympäristöstä enemmän kuin ympäristö itse. Toisen näytöksen "lavahiekka" rajoittaa liikekieltä tietyiltä osin, mutta samalla se mahdollistaa asioita joita ilman Spoerlin Peer Gynt olisi paljon köyhempi.

Eilisessä ensi-illassa Peer Gyntin roolin tanssi Sergei Popov. Peer on lavalla käytännössä koko baletin ajan. Popov loihti upeasti Peer Gyntin tarinan näyttelijä Antti Luusuaniemen kanssa. Popovin uljas habitus sopi mainiosti rooliin ja hänen tanssinsa oli hienoa katseltavaa. Solveigin roolin tanssi Tiina Myllymäki ja päähenkilöidemme lavakemia toimi komeasti.

Kuoron lisäksi laulua Peerin ja Solveigin hahmoihin loivat Jussi Merikanto ja Anna-Kristiina Kaappola. Montussa musiikin johdosta vastasi Robert Reimer. Korvat pitivät kaikesta minkä kuulivat. Jostain syystä tekstityslaiteessa näytettiin vain puherepliikit, eikä lainkaan laulujen sanoja. En tiedä oliko ajatuksena se, että teksti häiritsisi tanssin seuraamista, mutta ilman muuta huono ratkaisu. Lauluteksteistä meni paljon ohitse, vaikka olinkin käynyt oopperan kotisivuilla tutustumassa tekstiin etukäteen.

Kyllä Peer Gynt sujahti saman tien kärkisijoille omissa balettikokemuksissani. Hieno yhdistelmä suurta muotoa ja ajatuksia herättävää symboliikkaa.