Ristiriitaiset tunteet jäivät Norppaoopperan esityksestä. Paljon oli positiivista: Timo-Juhani Kyllösen moderni musiikki viehätti korvaa, Minna Vainikaisen ohjaus oli toimiva ja reipas, Tarja Väätäsen lavastus ja Riitta Röpelisen puvut sopivat oopperan henkeen hienosti. Solistitkin lauloivat komeasti.
Mitä sitten jäi hampaankoloon? Norppaooppera on lapsille suunnattu ooppera, jonka libreton on kirjoittanut Iida Hämeen-Anttila alakoululaisille järjestetyn käsikirjoituskilpailun voittajatarinan pohjalta. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta lapsille suunnatusta modernista sävelkielestä. Olisin kyllä odottanut että ooppera olisi sisältänyt jonkinlaisen "korvamatolaulun", joka olisi jäänyt lasten (ja aikuisten) mieleen oopperasta poistuttaessa. Ympärillä olevat lapset tuntuivat olevan suhteellisen innostuneita lavatapahtumista ja lopun ilmapallosade jäi takuulla mieliin. Veikkaisin että sellaisia kuulijoita ei ole montaa, jotka voisivat mahdollisen ensimmäisen ooppekokemuksensa jälkeen nukkumaan käydessä hyräillä jotain musiikkipätkää Norppaoopperasta. Kansallisoopperan Robin Hood selviytyi muutaman tarttuvan rallatuksen avulla tästä tehtävästä.
Millään muotoa en hauku Kyllösen sävellystä, minun korvilleni se oli mielenkiintoista kuultavaa. Vaikka Atso Almilan johtaman Kuopion kaupunginorkesteri taisi olla ainakin jousien suhteen hieman pienen oloinen Olavinlinnan akustiikkaan. Ooppera laulettiin suomeksi, niinkuin pitääkin. Tekstityslaitteet eivät olleet lavastuksen takia (?) käytössä ja täytyy myöntää että olin välillä aivan pihalla missä kohtaa tarinaa oltiin menossa. Laulusta ei valitettavasti saanut selvää ja kesken oopperan piti lukaista synopsis vielä uudelleen läpi jotta pysyin kärryillä. Ymmärrän kyllä että jos tekstitys olisi ollut käytössä, niin todennäköisesti salin olisi täyttänyt aikuisten ääneen tapahtuva libreton luku pienimpiä kuulijoita varten. Moderni sävelkieli välillä isoine intervallihyppyineen ei helpottanut tekstin kuulumista, vaikka laulajien artikuloinnissa ei mitään vikaa ollutkaan.
Musiikki ja teksti kohderyhmineen eivät olleet siis minun mielestäni aivan kohdallaan. Jos Kyllösen musiikki olisi soinut aikuisemman tarinan avustuksella, niin kokonaisuus olisi toiminut ok. Toisaalta jos tarina ja sen kohderyhmä ovat lapsia, niin hieman helpompi musiikki olisi voinut olla parempi vaihtoehto.
Mutta toivottavasti olen väärässä ja lapsikatsojille jäi ilmapallojen lisäksi muistikuvia myös musiikista. Solistit suoriutuivat urakastaan hienosti. Miina-Liisä Värelä, Niina Keitel ja Juha Kotilainen lauloivat päätriona talven pelastusmatkalla. Aki Alamikkotervo, Johan Tilli ja Melis Jaatinen avustivat heitä mielenkiintoisella musiikkimatkalla.
Kovin monissa uusissa suomalaisissa oopperoissa minua häiritsee lauluosuuksien kirjoitustapa, joka vähän väliä sotii kielen luonnetta ja ymmärrettävyyttä vastaan. Jossain määrin syytän myös laulajia tästä, mutta kyllä suurempi vika lienee säveltäjissä.
VastaaPoistaEsitys tarjosi tasokasta laulua, mutta orkestraatio oli sen verran paksua, että laulajien äänet peittyivät usein eikä sanoista saanut monin paikoin selvää. Näin esityksen kahden alle kouluikäisen kanssa ja kyllä he jaksoivat seurata, vaikka musiikkiteatterin idea kärsi siitä, että täytyi kertoa heille tapahtumia kuiskaillen, kun tarinaa oli muuten vaikea seurata. Tekstitys olisi helpottanut isompia katsojia. Onhan ne tekstit aikuisten oopperoissakin, vaikka lauletaan suomeksi. Joka tapauksessa oli hienoa, että lapsille tehtiin oikea ooppera ison orkesterin ja ammattilaulajien voimin. Aiemmat lastenoopperat olivat enemmän musikaaleja äänentoistolaitteineen. Ehkäpä lapset ovat vähemmän kriittisiä, ja uskon että ensi kesän Taikahuilu saa varmasti paljon lapsikatsojia.
VastaaPoistaTekstin ymmärtäminen on kyllä hankalaa varsinkin kun sopraanon ääni liikkuu korkeassa tessituurassa.
VastaaPoistaOn aika harvinaista nykyään että tekstiä "joutuu" ymmärtämään ensimmäisellä kuuntelukerralla. Oopperassa on yleensä tekstityslaitteet ja konserttitilanteissa käsiohjelmat usein sisältävät tekstit. Kyllähän säveltäjän tulee ottaa ymmärrettävyys huomioon, mutta toisaalta en haluaisi sen rajoittavan käytettävää sävelkieltä. Asia on kyllä varsin monitahoinen...