Lohengrin palaa Savonlinnaan

Ooppera: Lohengrin - Savonlinnan oopperajuhlat 2013-07-08

Roman Hovenbitzerin Lohengrin ohjaus palasi Savonlinnaan välivuoden jälkeen. Alunperin tuotanto piti uusia jo viime vuonna, mutta jossain vaiheessa joku keksi katsoa kalenteria. Niinpä komea Lohengrin tuotanto juhlistaa Richard Wagnerin juhlavuotta.

Hämmästelin muutama päivä sitten lukuisia tyhjiä paikkoja Samson et Dalila oopperan ensi-illassa. Huolestuttavasti Lohengrinin ensi-illassa tänään taisi olla tyhjiä paikkoja vielä enemmän. Toivottavasti tilanne paranee muissa näytöksissä. Ensi vuoden ohjelmistoa katsellessa se haiskahtaa hieman rahan keruulta. Toivottavasti uusi taiteellinen johtaja uskaltaa tulevina vuosina ottaa Savonlinnaan muutakin kun aivan perusohjelmistoa. Ja ennen kaikkea yleisö heräisi kuuntelemaan hieman muitakin kuin niitä helpoimpia teoksia. Ei sen puoleen että niissä mitään vikaa olisi, mutta Savonlinnan uudet tuotannot ovat komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa vaikka eivät kaikille niin tuttuja olisikaan.

Kävin katsomassa Lohengrinin jo toissa kesänä. Aloitetaanpa jälleen ihmettely musiikin puolelta. Tällä kertaa kapellimestarin pulpetin taakse astui väistyvä taiteellinen johtaja Jari Hämäläinen. Hämäläinen teki puikon varressa varmaa työtä. Suurta Wagner vorteksia ei syntynyt, mutta eipä hänen johtamisessaan mitään huomautettavaakaan ollut. Orkesteri ja kuoro olivat normaalissa, eli Savonlinnan mittarilla hyvässä vedossa. Neljän hengen liikkuva trumpettisektio liikkui hienosti ympäri salia.

Tällä kertaa "lemmenkaksikko" tuli Yhdysvalloista. Nimiroolissa oli Bryan Register ja Elsana Kirsten Chambers. Ehkäpä heidän suorituksistaan jäi jotain hampaankoloon. Registerin äänessä on mielestäni erinomainen potentiaali, mutta hänen äänenkäyttönsä ei mielestäni ollut aivan onnistunutta. En ole varma olisiko hän ollut jopa hieman sairaana, mutta monessa kohtaa tuntui että hän peitti ääntään kovin. Se viimeisin niitti, "In fernem Land", jätti minut kovin viileäksi. Saman tyyppiset tuntemukset jäivät Kirsten Chambersistakin. Varsinkin ensimmäisessä näytöksessä en syttynyt hänen ääneensä, mutta onneksi hän paransi oopperan vanhetessa.

Sen sijaan kakkospari olikin sitten erinomainen. Thomas Hall lauloi Telramundin kreivin roolin ja mielestäni hän oli selvästi parempi kuin laulaessaan saman roolin kaksi vuotta sitten. Ja Ortrudina oli onneksi Tuija Knihtilä. Hän oli mainio myös kaksi vuotta sitten ja hurmasi minut jälleen kerran. Knihtilä ei ole pelkästään erinomainen laulaja, mutta myös mainio näyttelijä. Vaikka Ortrudilla ei ole paljon laulettavaa ensimmäisessä näytöksessä, niin Knihtilästä huokui Ortudin sisäinen dialogi läpi koko näytöksen. Nyt jo vakiototeamus; olen Tuija-fani.

Mika Kares onnistui myös hienosti Heinrich kuninkaana. Kareksen ääni tuntuu kypsyvän mainiosti. Hänen airueenaan lauloi Matias Tosi, joka nimestään huolimatta on argentiinalainen. Hänenkin äänensä parani oopperan loppua kohti, mikä sinänsä on harmillinen suunta, koska airueella on eniten laulettavaa ensimmäisessä näytöksessä. Mutta eipä hänkään hullumpi ollut.

Neljän brabantilaisen aatelimiehen roolit eivät ole järin suuret, mutta James Price, Juuso Hemminki, Jouni Kokora ja Matti Turunen selvittivät ne hienosti. Matti Turusella tuntuu pieniä rooleja riittävän Savonlinnassa tänä kesänä. Hän on ollut mukana kaikissa kolmessa käymässäni oopperassa. Piti ihan luntata ja onpa hän näköjään mukana ensi lauantain Macbethisssäkin. Hienoa että nuori lupaava basso saa paljon hyvää lavakokemusta.

Ohjauksen suhteen minulla on tunne että sitä olisi muutettu toissa kesään verrattuna. Kyse on yksityiskohdista ja voi kyllä olla ettei muistinikaan ole niin tarkka. Tällä kertaa tuntui Lohengrinin rooli korostuvan asioiden alkuunpanijana. Hän pyöräytti tapahtumat käyntiin tuomalla lavalle joutsenen, jonka Gottfried sitten poimi leikkiään varten pienelle lammelle. Elsan lapsellisuus korostuu mielestäni entisestään ja mieleen tulee ajatus kaiken olevan vain Lohengrinin ja Ortrudin välistä voimienkoitosta jossain mytologisessa laboratoriossa.

Ohjaaja Hovenbitzer on kyllä luonut Lohengrinistä varsin vastenmielisen veitikan. Kaikki hänen tekonsa tuntuu olevan laskelmoitua narsistin puuhastelua. Sympatiat tahtovat siirtyä Ortrudin puolelle, vaikka hän on aivan yhtä laskelmoiva. Liekö Hovenbitzer tahtonut kommentoida Lohengrinin kuvauspuuhasteluilla nykyistä sosiaalisen median kuvien ja kokemusten jakoa? Tuntuu että Lohengrinin motto olisi: Tätä hetkeä ei ole olemassa, on vain kuva siitä.

Kyllähän wagneriaanin sydän läpätti jälleen sopivan lämpöisessä Olavinlinnassa. Käykäähän katsomassa Lohengrin ja kertokaa mitä mieltä olitte.