Samson et Dalila kesäteatterissa

Ooppera: Samson et Dalila - Savonlinnan oopperajuhlat 2013-07-05

Tämänvuotiset Savonlinnan oopperajuhlat käynnistyivät upeasti Camille Saint-Saënsin oopperalla Samson et Dalila. Saint-Saënsin oopperaa olen jonkun verran kuunnellut Chungin johtamalta levytykseltä, jossa pääosia laulavat Plácido Domingo ja Waltraud Meier. Vaikka kovasti pidänkin eritoten toisesta näytöksestä, niin suurta innostusta koko oopperaan ei ole tullut. Metin tallenne on myöskin ollut katselussa ja samat tuntemukset ovat olleet senkin suhteen.

Tänän iltana elävänä koettuna Savonlinnassa Saint-Saëns veikin sitten mukanaan mahtavalle musiikkimatkalle. Kyllähän Samson et Dalila on vieläkin hieman nakkisämpylä, jossa toinen näytös on täyttä tavaraa ja sen molemmilla puolilla hieman kevyempää menoa. Mutta Savonlinnan oopperakuoro on niin komean kuuloinen kokoonpano, että jo pelkästään sen takia Samson et Dalila kannattaa kokea Savonlinnassa Kiitokset jälleen kerran kuoron valmentajalle Matti Hyökille.

Samson et Dalila perustuu raamatun kertomukseen, jonka Ferdinand Lemaire on muokannut libretoksi. Alunperin tapahtumat ovat aikakautta 1200 vuotta eaa. Ohjaaja, sveitsiläinen Guy Montavon, on siirtänyt tapahtumat nykyaikaan ja lavastuksen "innoittajana" on ollut tšetšeeniterroristien panttivankikaappaus Moskovassa vuonna 2002. Mielestäni lavastus ja idea toimii hienosti. Alkuperäinen hebrealaisten ja filistealaisten nahistelu päivittyy juutalaisten ja arabien välienselvittelyksi. Lavalla osapuolten erottaminen on selkeää kunnes Dalila saapuu lavalle viettelijätärkuoron kanssa. Heidän asusteistaan tulee mieleen prostituoidut, tai ainakin lutkamarssin asuvalikoima. Jotenkin tämän ryhmän liittäminen kontekstiin on ainakin minulle hieman hankalaa. Lisäongelmia tulkinnan kanssa tulee kolmannessa näytöksessä jossa kuoro tuntuu olevan sekoitus kaikkia mahdollisia konfliktin osanottajia, jotka kuitenkin tanssivat ja juhlivat sulassa sovussa. Mahtaako Montavon yrittää kertoa että fanaatikot voivat nousta mistä ryhmästä tahansa? Normaaliväestö tulisi toimeen keskenään, mutta fundamentalistit ajavat aina omaa asiaansa ja heidän vaikutuvallaltaan on vaikea välttyä. Näin tulkiten ainakin pystyn hyväksymään Montavonin ajatukset.

Korvat olivat hellinnän kohteena koko oopperan ajan. Ranskalainen kapellimestari Jacques Delacôte osaa Saint-Saënsin partituurin ulkoa, ainakaan hänellä ei ollut sitä mukanaan orkesterimontussa. Muutamaan otteeseen soitinryhmissä kuului pieniä intonaatio-ongelmia, mutta ne eivät haitanneet musisoinnista nauttimista.

Pääosissa lauloivat yhdysvaltalainen tenori Franco Farina ja serbialainen mezzosopraano Milijana Nikolic. Dagonin ylipapin roolissa piti alunperin laulaa azerbaidžanilainen Elchin Azizov, mutta hän oli jostain syystä estynyt ja roolin laulaa (ilmeisesti kaikissa näytännöissä) kiinalainen Yalun Zhang. Tämä pääkolmikko lunasti odotukset täysin. Farinaa haluaisin kovasti kuulla myös Wagnerin musiikin parissa. Nikolicin mezzo sopii Dalilaan hienosti, ihan matalimmassa rekisterissä voisi olla ripaus enemmän tehoa, jos nyt pitää jostain kritisoitavaa keksiä. Pienemmissä rooleissa lauloivat Thomas Hall, Stefan Szkafarowsky, James Price, Juuso Hemminki ja Matti Turunen. Hienosti selvisivät hekin.

Toisen näytöksen tähtiä olivat Nikolic, Farina ja Zhang. Ensimmäisessä ja kolmannessa näytöksessä vaikuttavinta olivat kenties kuitenkin kuorokohtaukset. Savonlinnan oopperakuoro linnan hienossa akustiikassa on veret seisauttava kokemus.

Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että olen kovin vaikuttunut illan esityksestä. Tuntuu aivan käsittämättömältä että katsomossa oli paljon tyhjiä paikkoja, permannon etuosassa jopa tyhjiä rivejä. Onko kotimainen oopperayleisö niin klassikkoteoksiin urautunutta, että eräs ranskalaisen oopperan suuria helmiä ei todellakaan kiinnosta? Nyt olisi makoisa tuotanto huippusolisteilla tarjolla!