Konsertti: Konserttihovi 2013-01-27
Konserttihovin kevätkausi pyörähti käyntiin hieman erikoisemmalla konsertilla. Imatran Soroptimistiklubi ja Konserttihovi olivat saaneet vieraakseen naiskuoro Orpharionin Pietarista. Kuoro on amatöörikuoro, joka on toiminut vuodesta 2004 johtajanaan Olga Vakari.
Amatöörikuorot ovat minulle harmaata aluetta, joten en oikein osannut odottaa konsertilta sen suurempia. Orpharion -kamarikuoro on esiintynyt ulkomailla ennenkin, mutta tämä taisi olla heidän ensiesiintymisensä Suomessa. Heidän ohjelmistossaan oli kirkkomusiikkia, elokuvasävelmiä ja myös klassisempia teoksia.
Kuoron perusoinnissa ei ole sen suurempaa vikaa. Ykkössopraanot ylimmät äänet olivat hieman turhan kovan työn takana, eikä osumatarkkuus niissä ollut aivan kohdallaan. Olihan muuallakin pieniä epätarkkuuksia, mutta se on ymmärrettävää varsikin kuoron koon (12 henkeä) huomioon ottaen. Se mikä ihmetytti eniten, oli ennen jokaista kappaletta tapahtuva alkuäänien hakeminen pianolta. Johtajan nuotitelineeltä oli kuusi askelta pianon ääreen. Kyllä esiintyvän kuoron luulisi kykenevän hakemaan alkuäänet vaikkapa omien äänirautojensa avulla ilman pianosoinnun apua. Asia ei tunnu yksittäisenä tapahtumana suurelta, mutta kun se tapahtuu 27 kertaa konsertin aikana, niin kyllä se jo häiritsee.
Artikulointiinkin voisi kiinnittää huomiota. Venäjää en ymmärrä, mutta englanninkielisistä lauluistakaan en saanut selvää sanoista. Kuorossa laulaminen on epäilemättä todella mukava ja hieno harrastus, mutta täytyy myöntää että tällä kertaa minulle jäi konsertista hieman valju maku. Toisaalta se oli hyvää muistutusta musiikin tekemisen laajasta kirjosta ja antaa kontrastia muille konserteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti