Lappeenrannan laulukilpailut 3. päivä (2013)

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-02

Lappeenrannan laulukilpailuiden välierät käynnistyivät baritoni Aarne Pelkosen voimin. Pelkosella on kaunis, puhdas ääni, jonka legato soljuu tasaisesti. Jo alkuerässä hänen lied-laulamisensa kiinnitti huomioni ja nyt välierässä kuva vahvasta tulkitsijasta vain vahvistui. Hänen yhteistyönsä pianisti Juho Alakärpän toimii hienosti, erinomainen parivaljakko. Ainoa mikä hieman arvelluttaa on hänen äänensä riittäminen oopperan ja orkesterin kanssa.

Ensimmäisen välierän toisena laujana kuulimme Tapani Plathania. Hänen fakikseen on kerrottu basso, mutta minun korvaani hän tuntuisi taipuvan bassobaritoniinkin päin. Ääni on bassoksi aika kirkas; kyllä matalatkin äänet löytyvät, mutta bassona kaipaisin syvyyttä lisää. Plathan on myös vankka tulkitsija. Päätösnumerossa, Schubertin Erlkönigissä, eri äänien erittely oli loppupuolella hieman sekavaa.

Illan ensimmäinen sopraano Meeri Pulakka on minulle hieman hankala tapaus. Hänen äänessään ei ole mitään vikaa, tulkintakin on hyvällä mallilla, mutta jostain syystä ääni ei vain puhuttele minua. Samat tuntemukset tulivat jo alkuerien puolesta. Jos hän pääsee finaaliin, niin jospa sitten sulaisin "Ach, ich fühl's":in kanssa.

Ensimmäisen välieräsession päätti toinen hieno baritoni, Juho Punkeri. Hänen aloituksestaan, viidestä laulusta Schumannin Dicterliebestä, jäi hieman pidättelyn henkeä, mutta ohjelma kohosi hienosti loppua kohti. Pylkkäsen Pastorale on vaikuttavaa kuultavaa Punkerin tulkitsemana. Hänen artikulointinsa on kisojen kärkipäässä. Mainio laulaja.

Pienen lepotauon jälkeen toisen välieräjakson aloitti sopraano Päivi Pylvänäinen. Alkuerien aikana olin merkinnyt muistiin ettei hänen äänensä oikein syttyisi. Nyt pidemmässä lied-sessiossa tunne on aika samankaltainen. Minun korviini hänen äänensä sävy on hieman samea. Toisaalta jokin osa klangia tuo mieleeni Lea Piltin, vaikka samanlaista heleyttä ja soljuvuutta siitä ei löydykään. Pylvänäisellä on vahva kontakti yleisöön. Toivottavasti näen ja kuulen häntä tulevaisuudessa ooppera- tai operettituotannossa, hänellä on vahva fyysinen läsnäolo lavalla.

Välierien ainoa mezzosopraano oli Saara-Maija Strandman. Hänellä on lämmin ja kaunis ääni. Häneltä taas olisin kaivannut enemmän kontaktia yleisöön. Kokonaisuus oli hyvä, mutta ei oikein imenyt minua mukaansa. En ole varma oliko Erlkönig oikea valinta ohjelmistossa.

Tauon jälkeen oli vuorossa basso Matti Turunen. Pidän todella paljon hänen äänensä sävystä ja asenteestaan. Edelleen minulla on pieniä epäilyksiä hänen korkeista äänistään. Mutta kun ollaan bassojen leipäalueella, hänen äänestään ei voi olla pitämättä.

Omaan makuuni miellyttävin naisääni ensimmäisenä välieräpäivänä oli sopraano Laura Vire. Hänen ohjelmistonsa välierässä oli tasapainoinen ja mielenkiintoinen. Ääni on vahva ja kypsänoloinen. Mielenkiintoinen laulaja.

Illan päätti baritoni Joonas Asikainen. Hänenkin ohjelmistonsa oli vankka, ehkä näin kilpailussa olisin toivonut iloisempaa lopetusta kuin Melartinin Nocturne. Äänen ja esityksen puolesta ei moittimista ole. Mutta se jokin mikä imee minut musiikin mysteereihin jäi tällä kertaa puuttumaan.

Hyviä laulajia olivat kaikki tänään esiintyneet. Huomenna meno jatkuu seitsemän sopraanon ja yhden tenorin kanssa. Aika sopiva sattuma esiintymisjärjestyksen kanssa... ;-)