Lappeenrannan laulukilpailut 2. päivä (2013)

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-02

Alkuerien toisen päivän ensimmäinen jakso toi lavalle monia hyviä sopraanoja. Laura Vire, Johanna Engelbarth, Reetta Haavisto ja Eeva Hartemaa omaavat kaikki komean instrumentin. Miehiä ei aamusessiossa ollut kuin kaksi. Jussi Juolan bassobaritonin sävy miellyttää korvaa, mutta kaivannee hieman kokoa lisää. Anna Immonen ei laulanut omalla paikallaan, toivottavasti kuulemme häntä vielä myöhemmin tänään.

Iltapäivän toisessa jaksossa lauloi vain neljä laulajaa. Kokonaisuutena tasaisen hyvä ryhmä. Sopraanoista pidin eniten Eeva-Maria Koppin varmasta ja vahvasta äänestä. Emili Losier on myös hyvä, laulujen välillä hän tuntui tosin olevan kokovartalokipsissä. Jakson lopussa sitten posahti. Jo alkukarsinnassa mainiot fibat aiheuttanut Tenori Jere Martikainen lunasti itselleen ison T-kirjaimen. Nuoren laulajan instrumentissa on tehoa ja sävyä. Vielä kun asenne on kohdallaan niin paketti on valmis. Toivottavasti hän saa kehittää ääntään rauhassa, potentiaali on valtava. Se laulun ilo ja riemu mikä hänestä lavalla säteilee on poikkeuksellista. Odotan innolla hänen kuulemista tulevaisuudessa.

Illan viimeinen jakso jatkoi kelpo laulajien sarjaa. Mielestäni kilpailun kokonaistaso on hyvä. Voisin varsin hyvin kuvitella nauttivani oopperaesityksestä, jossa laulajina olisivat alkuerissä vähiten minua innostaneet laulajat. Kolmen vuoden takaisen muistikuvan mukaan edellisissä Lappeenrannan laulukilpailuissa asia ei olisi ollut näin. Iltasession laulajista mieleeni eniten olivat Saara-Maija Strandman ja Anna Immonen.

Eräs asia mihin laulajien olisi syytä kiinnittää huomiota on kontaktin hakeminen yleisöön. Tiedän että monasti valaistus, lasien puuttuminen ja monet muut seikat saattavat estää yleisön näkymisen käytännössä kokonaan. Kuitenkin konsertti on luonteeltaan interaktiivinen tilanne ja jos laulajan katselinja on koko ajan viisi metriä ylimmän rivin yläpuolella seuraten isä aurinkoisen tai suuren johtajan hengen leijailua edestakaisin, niin kontakti yleisöön on onneton. Aivan sama jos silmät olisivat kiinni. Kannattaa edes hämätä ja tuijotella välillä vaikka katsomon käytäviin, tällöin katsojille tulee sentään tunne siitä että laulaja on samassa tilassa ja tiedostaa muiden ihmisten läsnäolon.

Välieriin selviytyjät pitäisi olla selvillä näillä minuuteilla. Mielenkiinnolla odotan ketä huomenna kuullaan.