Lappeenrannan kaupunginorkesterin kauden aloitus jäi oopperaprioriteettien takia kokematta, mutta tänään ehdin paikalle Lauritsalan kirkkoon. En aikaisemmin ollut siellä käynytkään, joten mielenkiinnolla odotin millainen akustiikka paikassa on. Sen verran on kirkoissa tullut konserteissa käytyä, että osasin varautua penkkiin lisätyynyllä. Onneksi penkin selkänoja oli poikkeuksellisesti järkevässä kulmassa, joten puolentoista tunnin konsertista selvittiin vähäisin fyysisin vammoin.
Korvat saivatkin nauttia sitten Tibor Bogányin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin komeasta soitosta. Illan orkesteriteokset nousivat erityisesti esille kirkon hyvän akustiikan johdosta. Erityisesti jousisto sai pehmeyttä ja täyteläisyyttä kaiun ansiosta. Haydnin 30. sinfonia ja Händelin Concerto grosso op. 3/1 soivat hienosti ja mieleeni tuli konserttipaikkaan kenties hieman sopimaton luonnehdinta: pirun hyvä bändi.
Boldizsár Cskikyn Divertimento puhallinoktetolle ja kontrabassolle kuultiin Lappeerannassa vasta pari kuukautta sitten ja mielelläänhän sen kuunteli uudelleenkin. En lukenut ennen tämän iltaista konserttia edellistä merkintääni teoksesta mutta identtiset mielikuvat teoksesta tulivat tälläkin kertaa mieleen. Visuaalista ja urbaania musiikkia. Olisi kiva lukea tai kuulla muutama sana säveltäjältä teoksen taustoista; onko omissa tuntemuksissani mitään yhtymäkohtia vai onko kyse vain absoluuttisesta musiikista. Ehkäpä muuten puhaltimien osalta kirkon akustiikka ei välttämättä anna samanlaista parannusta ääneen kuin jousiston osalta.
Illan vokaalimusiikkiin oli saatu kovatasoisia laulajia. Ilmeisesti maestro Bogányin suhteilla on ollut käyttöä, sillä illan viidestä solistista neljällä on unkarilainen tausta. Tenori David Szigetvari aloitti laulamalla Händelin kantaatin Look down harmonius saint. Hänellä on kaunis lyyrinen ääni jota sain ihailla puolentoista metrin päästä. Ehkä balanssi ei ollut parhain, mutta tuollaista tenoria kuuntelee mielellään.
Loput varsinaisen konsertin vokaalimusiikista olivat Dietrich Buxtehuden käsialaa. Tenori Szigetvarin lisäksi lavalle tulivat sopraanot Maria Celeng ja Agnes Szalay, altto Lúcia Megyesi Schwartz ja basso Matti Turunen. Kun äsken kehuskelin tenoria niin täysin samanlaiset kehut ansaitsevat kaikki illan solistit. Erityisesti sopraanokaksikon äänet olivat hunajaa korvilleni.
Hieman ihmettelin ennen konsertin alkua miksi käsiohjelman mukana oli Händelin Hallelujan vokaalistemmat. Syy paljastui kun tuli Hallelujan vuoro konsertin päätösnumerona; konsertti oli osa Lappeenrannassa järjestettävien kanttoripäivien osanottajien ohjelmaa ja näin ollen yleisön laulutaito oli huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Yleisö sai liittyä mukaan Hallelujaan ja kokemus oli aivan mahtava. Lopputuloksena yksi kirkollinen iloisia ihmisiä.
Korvat saivatkin nauttia sitten Tibor Bogányin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin komeasta soitosta. Illan orkesteriteokset nousivat erityisesti esille kirkon hyvän akustiikan johdosta. Erityisesti jousisto sai pehmeyttä ja täyteläisyyttä kaiun ansiosta. Haydnin 30. sinfonia ja Händelin Concerto grosso op. 3/1 soivat hienosti ja mieleeni tuli konserttipaikkaan kenties hieman sopimaton luonnehdinta: pirun hyvä bändi.
Boldizsár Cskikyn Divertimento puhallinoktetolle ja kontrabassolle kuultiin Lappeerannassa vasta pari kuukautta sitten ja mielelläänhän sen kuunteli uudelleenkin. En lukenut ennen tämän iltaista konserttia edellistä merkintääni teoksesta mutta identtiset mielikuvat teoksesta tulivat tälläkin kertaa mieleen. Visuaalista ja urbaania musiikkia. Olisi kiva lukea tai kuulla muutama sana säveltäjältä teoksen taustoista; onko omissa tuntemuksissani mitään yhtymäkohtia vai onko kyse vain absoluuttisesta musiikista. Ehkäpä muuten puhaltimien osalta kirkon akustiikka ei välttämättä anna samanlaista parannusta ääneen kuin jousiston osalta.
Illan vokaalimusiikkiin oli saatu kovatasoisia laulajia. Ilmeisesti maestro Bogányin suhteilla on ollut käyttöä, sillä illan viidestä solistista neljällä on unkarilainen tausta. Tenori David Szigetvari aloitti laulamalla Händelin kantaatin Look down harmonius saint. Hänellä on kaunis lyyrinen ääni jota sain ihailla puolentoista metrin päästä. Ehkä balanssi ei ollut parhain, mutta tuollaista tenoria kuuntelee mielellään.
Loput varsinaisen konsertin vokaalimusiikista olivat Dietrich Buxtehuden käsialaa. Tenori Szigetvarin lisäksi lavalle tulivat sopraanot Maria Celeng ja Agnes Szalay, altto Lúcia Megyesi Schwartz ja basso Matti Turunen. Kun äsken kehuskelin tenoria niin täysin samanlaiset kehut ansaitsevat kaikki illan solistit. Erityisesti sopraanokaksikon äänet olivat hunajaa korvilleni.
Hieman ihmettelin ennen konsertin alkua miksi käsiohjelman mukana oli Händelin Hallelujan vokaalistemmat. Syy paljastui kun tuli Hallelujan vuoro konsertin päätösnumerona; konsertti oli osa Lappeenrannassa järjestettävien kanttoripäivien osanottajien ohjelmaa ja näin ollen yleisön laulutaito oli huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Yleisö sai liittyä mukaan Hallelujaan ja kokemus oli aivan mahtava. Lopputuloksena yksi kirkollinen iloisia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti