Thaïs - herkkua korville ja silmille

Ooppera: Thaïs - Kansallisooppera 2013-01-25

Kansallisoopperan kevätkauden ensimmäinen uusi tuotanto on Jules Massenet'n Thaïs. Thaïs ei kuulu oopperatalojen perusohjelmistoon ja Suomessakin se nähtiin edellisen kerran melkein 80 vuotta sitten. Kansallisoopperan tuotanto on alunperin Göteborgista kolmen vuoden takaa. Ohjaajana saksalainen Nicola Raab.

Kun viikko sitten tutustuin Metropolitanin Thaïs tallenteeseen, ihmettelin määritelmää lyyrinen komedia. Luulin sitä käännösvirheeksi András Battan kirjassa, mutta käsittääkseni lyyrinen komedia on määritelmänä myös alkuperäisessä libretossa. Vaikka kuinka tutkailen komedia-sanan historiaa antiikin Kreikkaan asti, en pysty ymmärtämään Thaïsia komediana. Jos kykenet auttamaan ihmettelijää, jätäthän kommentin.

Sitten eiliseen esitykseen. Nicola Raab on ohjaajana minulle tuttu Viron Parsifalista puolentoista vuoden takaa. Hänen Parsifal tulkintansa ei saanut wagneriaanin sydäntä ylikierroksille, mutta Thaïsin kohdalla asiat ovat paremmin kohdallaan. Thaïsin kohdallakin kokonaisnäkemys jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta monet yksityiskohdat avaavat mielenkiintoisia tulkintamahdollisuuksia.

Raab on siirtänyt tapahtumat teatterin maailmaan. Aikausi ei käy tarkasti ilmi, eikä se olekaan millään tavoin olennainen mielen sopukoissa eri laitoihin heilahtavien Thaïs ja Athanël heilureiden kohdalla. Ensimmäinen pieneksi mysteeriksi jäävä asia on Athanëlin ja  munkkien välinen suhde ja ylipäätänsä munkkien luonne. Raabin ohjauksessa munkit tuntuvat olevan jonkunlainen teatterinystävien kilta. Suhde uskontoon ja libreton mainitsema "älkäämme puuttuko maallisten ihmisten elämään" ei käy heistä kyllä ilmi. Päinvastoin he ovat pukeutuneina frakkeihin ja tuntuvat olevan teatterin kanta-asiakkaita. Sen sijaan Athanaël on poikkeava jo vaatetukseltaan muista munkkiveljistään. Hän muistuttaa enemmän munkkia kuin muut. Näin tietysti korostuu yksilön sisäisten ristiriitojen osuus, mutta samalla menetetään kollektiivisen välinpitämättömyyden aspekti.

Thaïsin elämän Raab sitoo teatteriin. Lavastuksen pohjana on teatteri, joka elää ja raunioituu Thaïsin tarinan kaaren mukaan. Ensimmäisessä näytöksessä se loistaa aistillisuudessa ja kolmannessa on raunioina Thaïsin hylättyä maalliset ilot. Toisessa näytöksessä, viulumeditaation aikana, Thaïs kohtaa näkökulmasta riippuen joko taivaan valon tai tähtiesiintyjän spottivalon. Mielenkiintoinen rinnastus.

Kokonaisuutena pidin Raabin ohjauksesta paljon. Perustarina pysyy entisellään, mutta Raab saa katsojan pohtimaan tapahtumia sekoittamalla päähenkilöiden suhteita ympäristöön ja omiin ryhmiinsä. Lavastuksesta ja puvuista vastaa Johann Engels. Näyttämökuvat ovat näyttäviä ja kekseliäitä. Engels ja valoista vastaava Linus Fellbom ovat rakentaneet yhden hienoimmista Töölönlahdella näkemistäni kokonaisuuksista.

Musiikin puolestakin voi iltaan olla erittäin tyytyväinen. Pääosan lauloi slovenialainen sopraano Sabina Cvilak. Hän selviytyi vaikeasta urakasta hienosti. Mataliin ääniin olisin kaivannut hieman enemmän tehoa ja toisaalta ylä-äänissä fortessa hänen äänessään on hieman riipivä sävy, mutta kokonaisuutena hyvä suoritus. Athanaëlin roolin tulkitsi Jaakko Kortekangas. Hän on rooliin erinomainen valinta. Ehkä hänenkin ääneensä olisin muutamassa kohdassa kaivannut hieman enemmän tehoja, mutta aivan mahtava rooli häneltä. Illan tenori oli uusi iloinen tuttavuus Luc Robert. Kantava ja terhakka ääni, tykkäsin. Massenet'n hienoa ja herkkää musiikkia pulppusi orkesterimontusta Mikko Franckin johdolla.

Oopperavuosi 2013 kannattaa ehdottomasti aloittaa tämän hienon tuotannon parissa!