Konsertti: Konserttihovi 2012-09-16

Seuraavana syksyn konserttikauden aloitusvuorossa oli Konserttihovi. Janne Lehtisen kitararesitaalin otsikkona oli Kitaramusiikin helmiä. Kitara on minulle läheinen soitin, sitä olen soittanut ajallisesti jo varsin kauan. Itseopiskelun tuloksena kykenen sitä jonkin verran soittamaan, mutta musisoinnin tason julkinen esittely on syytä pitää perhepiirissä.

Konserttihovi on sopivan kokoinen sali klassiselle kitaralle. Isoihin saleihin kitaran äänivarat ovat valitettavasti liian pienet ja sähköinen äänentoisto on mielestäni syytä unohtaa klassisen kitaran kanssa. Sähkökitara on sitten aivan eri instrumentti.

Janne Lehtinen on vieraillut Konserttihovissa aikaisemminkin ja tämän iltaisen konsertin ohjelmisto vastasi varsin hyvin konsertin otsikkoa. Aluksi saimme nauttia espanjalaisen Federico Moreno Torroban musiikista. Suite Castellana ja Aires de la Mancha vievät jo nimiensä puolesta kuuntelijan Iberian niemimaan lämpöön ja tunnelmaan. Konsertin ensimmäisen puoliskon täydensi Jorge Cardoson sovitus Bachin d-molli sooloviulusarjan Chaconne osasta. Jos vertailee Cardoson kitarasovitusta vaikkapa Segovian kenties tunnetuimpaan sovitukseen, ovat sovitusten luonteet varsin erilaiset. Jo heti alun soinnut Cardoson versiossa soitetaan rasgueado tyyliin kynsillä. Cardoson sovitus on ehdottomasti tanssillisin versio mitä olen kuullut. Kuitenkin yhtenäisen kaaren kannalta tuntuu jotain olevan kadoksissa. Se vastustamaton puhdas kauneus millä Bach liittää nuo 64 variaatiota yhteen, tuntuu Cardoson sovituksessa hieman katoavan lohkoihin pilkkomiseen. Silti ihan mielenkiintoisen tuntuinen sovitus. Taidankin laittaa levyn tilaukseen, kun en sitä äsken tajunnut ostaa.

Väliajan jälkeen saimme nauttia Heitor Villa-Lobosin viidestä preludista. Villa-Lobos on minulle ehdottomasti tärkein säveltäjä kitaralle. Hän osaa käyttää kitaran luonnetta ja soittotekniikoita parhaiten. Jos klassinen kitara kiinnostaa suosittelen lämpimästi tutustumaan Villa-Lobosin preludeihin ja etydeihin. En muista kuulleeni aikaisemmin yhdessä konsertissa kaikkia preludeja, niitä soitetaan yksitellen varsin usein encoreina. Hyvin Lehtinen selvisi urakasta.

Konsertin varsinaisen ohjelman päätti Antonio Lauron neljä venezuelaista valssia. Kun vielä encorena saimme kuulla Jorge Cardoson Milongan, oli mainio hetki kitaramusiikin parissa päättynyt. Jos Janne Lehtisen konsertti sattuu lähistölle kannattaa mennä kuuntelemaan.