Lappeenrannan kaupunginorkesteri aloitti syksyn konsertit soittamalla kamarimusiikkia Etelä-Karjalan taidemuseon tiloissa. Saliin mahtui arviolta noin 70 kuuntelijaa ja tupa taisi olla täysi; hienoa! Kaupunginorkesterin pienkokoonpanojen ohjelmistossa oli Franz Schubertin Es-duuri jousikvartetto op. 125/1, Heitor Villa-Lobosin Assobio a játo ja Louise Farrencin Nonetto op. 38.
Konsertin aloittaneen Schubertin jousikvartettoon olisin kaivannut enemmän keveyttä ja tanssillisuutta. Nyt kvartetto tahtoi edetä turhan varovaisesti ja monotonisesti. Fraasit ja kaaret eivät eläneet ja hengittäneet. Eihän tämän iltaisessa esityksessä varsinaisesti mitään vikaa ollut, rohkeutta vain lisää ja etsimään sävyjä. Neljännessä osassa taisi yksi sivunvaihto olla kaikilla samaan aikaan hieman erikoisessa paikassa?
Villa-Lobosin Assobio a játo on varsin omituinen sävellys huilulle ja sellolle. Ensimmäisessä osassa soittimet vuorotellen säestävät toisiaan toisen soittaessa melodiaa. Jostain syystä sellon melodiavuorossa huilun kolmijakoisen rytmin takapotkut kuulostivat hieman nyrjähtäneeltä. Voi olla että balanssillakin oli tämän kanssa tekemistä, istuin eturivissä. Vaikka pidän Villa-Lobosin musiikista, ei tämä duo kauheasti sykähdyttänyt.
Louise Farrenc on romantiikan ajan ranskalainen naissäveltäjä. En tiedä pitäisikö tuon ajan sävellyksistä selkeästi kyetä kuulemaan säveltäjän kotimaa, mutta jos minun olisi pitänyt veikata Noneton kotimaata, olisi Saksa ollut valintani. Tämän illan esityksistä Nonetto oli tulkinnaltaan eniten minua miellyttävä. Aivan alussa oli kenties pientä balanssipainotusta puhaltimien puolelle, mutta oikea tasapaino löytyi nopeasti. Farrencin Nonetto on mukavasti polveileva sävellys jota kuuntelee mielellään.
Taidemuseo on ihan kelpo tila kamarimusiikille. Mutta Helkiö-salissa on vain paljon mukavammat penkit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti