Tunnustan etten odottanut Merirosvolta kovinkaan paljon. Pidin kovasti edellisestä balettikokemuksestanini Romeosta ja Juliasta, mutta kun tutustuin Merirosvon tarinaan etukäteen, niin juoni tuntui turhan heppoisalta ja lapsekkaalta.
Le Corsairen, eli Merirosvon, libretto pohjautuu kevyesti George Byronin tarinaan. Baletin musiikin teki alun perin Adolphe Adam ja koreografian Joseph Mazilier. Merirosvon musiikkia ja koreografiaa on muuteltu yli 150 vuoden aikana paljonkin. Ilmeisesti kaikki nykyään esitetyt koreografiat pohjautuvat Marius Petipan 1899 versioon Pietarista. Tämä uusi kansallisbaletin tuotanto on alunperin Baijerin valtionbaletista vuodelta 2007 ja koreografiasta vastaa Petipan pohjalta Ivan Liška.
Kyllähän libreton puolesta Merirosvo on aikamoista hömppää. Urhomme saa kahteen otteeseen käydä pelastamassa sydänkäpysensä julman orjakauppiaan myyntilistoilta. Hieman ristiriitaiset tunteet tulevat kun köydessä olevat orjanaiset puhkeavat kauniiseen tanssiin. Mutta kyllä tarinassa sen verran selkärankaa on, että siihen tanssia saa yhdistettyä.
Ja komeaa tanssi olikin. Ensi-illan pääkolmikko Michal Krčmář, Maria Baranova ja Ilja Bolotov olivat vastustamattomia. Toisen näytöksen tanssi-iloittelu, pas de deuxista eteenpäin, oli komeaa katsottavaa. Lavastus oli romanttisen uljas. Siitä ja puvuista vastasi Roger Kirk. Kolmannen näytöksen Jardin animé on myös valloittava. Lava täyttyy tanssijoista ja tanssin ohella loppumuodostelmat ovat jo ihailemisen arvoisia.
Vaikka tällä kertaa sen syvällisempää ajateltavaa ei libretosta mukaan tarttunut, niin kyllä Le Corsairen viihdyttävyysaste on sitä luokkaa että suosittelen lämpimästi vierailua baletissa. Ainoa asia mikä jäi häiritsemään oli se miksei kapellimestari Aivo Väljan vasempaan käteen mahtunut loppukiitoksien aikaan tahtipuikon ohella myös merirosvon käsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti