Kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetty St. Petersburg Musical Seasons in Imatra -festivaali jatkuu tänä syksynä. Toista festivaalia suunniteltiin jo viime vuodeksi, mutta ilmeisesti talousongelmien takia sitä siirrettiin vuodella eteenpäin. Toivottavasti festivaalista muodostuu vuotuinen perinne, tällaisia vierailuja kaivataan Imatralle.
Tällä kertaa en taida ehtiä muihin tapahtumiin kuin tänä iltana olleeseen Pietarin valtiollisen akateemisen sinfoniaorkesterin konserttiin. Ohjelmistossa oli tällä kerralla venäläistä romantiikkaa: Rahmaninovin 3. pianokonsertto ja Tsaikovskin 4. sinfonia.
Rahmaninovin pianokonserton solistina oli Marina Kan. Tämä nuori venäläinen pianisti oli minulle aikaisemmin tuntematon. Konsertto ei minun korviini oikein puhjennut täyteen loistoon. Mitään vikaa Kanin soitossa ei ollut, teknisesti hän soitti hyvin. Hänen tulkintansa ei tuntunut lähtevän lentoon, pianostemma tuntui olevan yksi orkesteristemmoista, ei solistinen. Tuo on aivan kelpo lähestymistapa, mutta omat korvani odottavat Rahmaninovin kolmannen kanssa tunteen paloa, romantiikan leiskuntaa ja vahvempaa draamaa. Kuten esimerkiksi Bogányin veljekset keväällä Lappeenrannassa. Lisäksi jostain syystä flyygelin ääni tuntui oudon hiljaiselta. Eikä kyseessä mielestäni ollut se että kapellimestari Titov olisi pyrkinyt peittämään pianoa orkesterin kanssa, Kanin soitto oli enemmänkin varovaisen oloista.
Vaikka pianokonsertto ei tulkinnan puolesta aivan suoraan minuun uponnut, niin olihan se silti hieno esitys. Väliajan jälkeen Tsaikovskin 4. sinfonia kuulosti komealta. Orkesterin soundi on venäläisen paksu ja täyteläinen, oivallinen romantiikan ajan musiikkiin. Edellisen konsertin jälkeen kaipasin jousistoon rouheutta ja arvelin sen puutetta salin syyksi. Veikkaisin kuitenkin että Pietarin valtiollisen akateemisen sinfoniaorkesterin sointi on juuri sellainen kuin se on.
Tälläkin kertaa saimme tiristettyä maestro Titovilta encoren ja Pähkinänsärkijän kukkaisvalssi oli hieno päätös illalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti