Lappeenranta-salissa oli soittovuorossa Saimaa Sinfonietta. Suhteellisen uuden ohjelmiston säveltäjänimiä olivat Britten, Stravinsky, Suk ja Martin.
Kyllähän se on myönnettävä, että viime viikonlopun musiikkikuurin jälkeen Saimaa Sinfonietta ei yltänyt aivan samalle tasolle kuin Berliinin kollegansa. Alkupuolen konsertista täyttivät Brittenin Frank Bridge variaatiot ja Stravinskyn Dances concertantes. Brittenissä tuntui olevan välillä hieman intonaatio-ongelmia ja Stravinskyn kohdalla rytmiikka oli hakusessa.
Mutta väliaikapa pelasti jälleen tilanteen. Josef Sukin Serenaadi (itse asiassa vain sen ensimmäinen osa; yleisökin tuntui odottavan jatkoa) palautti orkesterin parempaan iskuun ja konsertin päättävä Frank Martinin Konsertto 7 puhaltajalle, lyömäsoittimille ja jousille oli taas hienoa kuultavaa.
En tiedä olisiko konsertin puoliskojen vaihtaminen keskenään helpottanut tilannetta. Kenties aloittaminen hieman perinteisemmillä kappaleilla olisi lämmittänyt orkesterin parempaan iskuun Britteniä ja Stravinskya varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti