Konserttihovin lavan täytti tänään Filharmooninen Viihdejousikko. Yhtyeen historia yltää 1960-luvulle, synnyttäjinään Artur Fuhrmann ja Jorma Ylönen. Nykyinen kokoonpano, joka koostuu Helsingin Kaupunginorkesterin muusikoista, on herännyt henkiin vuonna 2004.
Alkuasetelma konsertille oli henkilökohtaisella tavalla hankala. Kokemukseni perusteella kun jossain on sana viihde, niin yleensä en viihdy erityisen hyvin. Onneksi konsertti ei täyttänyt pahimpia odotuksiani.
Viihdejousikko on erittäin ammattitaitoinen orkesteri, joka kykenee myös svengaamaan, mikä ei ole itsestäänselvyys klassisten muusikoiden kanssa. Ohjelmisto koostui ulkomaisista ja kotimaisista viihdeklassikoista joita tuskin kukaan on onnistunut välttämään kuulemasta aiemmin. Kappaleet ovat sinänsä hienoja melodisia sävellyksiä, mutta useimmat kuitenkin noudattavat perinteistä säkeistö-kertosäe mallia. Tällöin elinehto on elävä ja vaihteleva sovitus. Tämä toteutuukin Viihdejousikon kanssa hyvin, sillä kaikki heidän kappaleensa ovat Fuhrmannin sovituksia, joita mestari ilmeisesti vieläkin tuottaa.
Konserttisali ei välttämättä ole paras paikka tällaisen kokoonpanon kuuntelemiseen. Jos itse saisin valita, niin kuuntelisin heitä mieluusti vaikkapa hyvässä ravintolassa ruuan jälkeen viskilasin ja sikarin kera. Tällainen musiikki ei ole lempimusiikkiani, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus konsertti kyllä oli. Menisinkö uudelleen? Todennäköisesti kyllä, mutta kolmannella kerralla haluaisin ehdottomasti mukaan viskin ja sikarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti