Konsertti: Konserttihovi 2014-11-23
Risto Lauriala saapui pitkästä aikaa Konserttihoviin ja pyöräytti samantien yhden parhaista konserttikokemuksista hovissa. Alun Mozart poislukien liikuttiin romantiikan ajan musiikin parissa.
Hieman kuin lämmittelynä aloitettiin konsertti Mozartin variaatioilla "Koska meitä käsketään" -laulusta. Lauriala vältteli hienosti houkutusta tasaiseen rytmiin ja pidätykset kutkuttelivat mukavasti korvaa. Kiva kuulla nuokin ammattilaisen soittamana.
Konsertin ensimmäisen puoliskon täytti Robert Schumannin Karnevaali op. 9. Olen tainnut aikaisemmin kuulla elävänä muutaman osan tästä teoksesta, mutta kokonaisuutena kokemus oli uusi. Vaikka teos on palasista koostuva ja sen voisi kuvitella hajoavan helposti, niin Laurialan tulkinta imi minut täysin mukaansa. Hurjaa intensiteettiä.
Toisen puoliskon Chopin trio räjäytti sitten lopullisesti pankin. F-duuri Balladi, Fantasia - Impromptu ja cis-molli Scherzo kipristelivät sekä tunteen että älyn reseptoreita. Hovin Bösendorfer lauloi ja jylisi Laurialan käsittelyssä. Aivan huikaiseva kokemus. Jospa jonain päivänä saisin kuulla vielä Laurialan version h-molli Scherzosta... Ehkäpä seuraavalla kerralla.
Jotenkin Chopinin jälkeen tuntui vaikealta kuvitella konsertin jatkuvan, mutta niin vaan edettiin Debussyn ja Ravelin musiikin tahtiin. Laurialan taikasormet jatkoivat musiikin mysteerien muuttamista ääniaalloiksi ja Debussyn kaksi preludia ja Puutarhoja sateella tuntuivat täysin loogiselta jatkeelta Chopinille. Ravelin Toccatakin tuntui olevan juuri oikella paikallaan varsinaisen ohjelman viimeisenä numerona.
En tiedä satuimmeko olemaan tänään Risto Laurialan kanssa jotenkin samalla mystisellä värähtelytasolla, mutta harvoin konsertin jälkeen on näin täysipainoisen hyvä olo. Ja se että kokemus oli vaikuttava sekä tunteen että älyn osalta, ei ole aina itsestäänselvyys.
Kiitos Risto Laurialalle ja Konserttihoville mahtavasta sunnuntai-iltapäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti