Helkiö-sali, Lappeenranta 2015-10-17
Nyt on taas oivallinen tilaisuus saada kattavampi katsaus kotimaan nuorien laulajien kyvyistä. Lappeenrannan laulukilpailujen loppukilpailut käydään tammikuussa ja siellä on enää karsittu joukko katsastettavana. Ennakkokilpailu antaa mahdollisuuden laajemman kuvan muodostamiseen laulajien tasosta.
Myös edellisissä laulukilpailuissa kolme vuotta sitten onnistuin sovittamaan ennakkokilpailut kalenteriini. Äsken vilkaisin mitä silloin tuli kirjoitettua (päivä 1, päivä 2) ja kyllähän se suurin surun aihe tuntuu edelleen olevan sama. Valittavan usein tekstistä ei saa mitään selvää. Erästä laulajatarta kuunnellessani uppouduin heti aluksi tarkkailemaan hänen äänensä sävyä ja hetken kuluttua havahduttuani piti varmistaa käsiohjelmasta oliko tämän kotimaisen laulun tarkoitus olla suomea vai ruotsia. Suomea se oli, mutta vasta kovasti keskityttyäni sain välillä selvää muutamasta sanasta.
Onneksi näitä lähes puhdasta vokaliisia harrastavia ei kuitenkaan kovin montaa ollut. Kun sitten vuoroon sattui erityisen puhtaasti tekstiä lausuva laulaja, niin kuuntelijan sydän iski pari lyöntiä nopeammin jo tästä ilosta.
Tänään kuulluista 31 laulajasta on jo tällaisen amatöörinkin helppo ymmärtää eroja äänen syntymekanismin suhteen. Silloin kun kroppa, eli pallea, selkä-, kylki- ja vatsalihakset eivät ole kunnolla mukana, niin ääni tuntuu syntyvän vain kurkussa ja se kuulostaa tietysti hiljaiselta, pakottuneelta ja voimattomalta.
Mutta hyvä merkki mukavasta kokonaistasosta on kyllä se, että paria poikkeusta lukuunottamatta olisin valmis kuuntelemaan kaikkia laulajia uudelleen. Joidenkin äänet toki kaipaavat vielä kasvamista ja kehittymistä, mutta jos lähistölle tulisivat resitaalia laulamaan, niin todennäköisesti kuuntelemaan menisin. Toki käsiohjelmaan on taas tarttunut pienten kommenttien ohella vaihteleva määrä plussamerkintöjä, joista varmaan voin tehdä huomenna taas oman suosikkilistani.
Tuota samaa asiaa, sanojen artikulointia, sen heikkoutta, olen minäkin harmitellut tosin toisissa yhteyksissä. Jopa teatterissa istuessa saattaa puheen epäselvyys vaivata, paljon menee ohi korvien, ja kysymyksessä on kuitenkin ammattilaiset, jotka pyrkivät ilmeisesti "normaalipuheeseen", joka ei näyttämölle sovi.
VastaaPoistaToinen asia, joka ihmetyttää laulajalla, on paatos, jolla teos esitetään. Tähän ilmiöön olen tutustunut, kun olen etsinyt sopivaa kappaletta bloggauksen perään. Joskus ihan pelästyy, kun joku mieslaulaja antaa äänensä liiankin komeasti kaikua, niin että se ei sovi ollenkaan kappaleeseen, jota hän esittää, vaan muuttaa sen sävyn synkäksi, vaikka sen pitäisi keventää tilannetta sanojen avulla.
Oikeassa olet. Eilenkin muutama laulaja olisi saanut tuoda sitä äänen herkempääkin kvaliteettia peliin. Potentiaalia oli, mutta sitä esiteltiin vähän liikaa.
Poista