Paranormaalia toimintaa Töölönlahdella

Musikaali: Oopperan kummitus - Kansallisooppera 2015-09-04

© 2015 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer

Odotin ensimmäiseltä musikaalikokemukseltani paljon. Kansallisoopperan komealla Oopperan kummitus tuotannolla oli kaikki edellytykset hurmata minut, mutta jotain jäi hampaankoloon.

Oopperan kummitus on Andrew Lloyd Webberin huikean menestyksen saavuttanut musikaali. Sen on nähnyt noin 140 miljoonaa ihmistä ja taloudellinen tuotto lasketaan miljardeissa. Alkuperäinen libretto on vuodelta 1986, mutta Kansallisooppera on saanut luvan tehdä oman versiosta näytteillepanosta. En ole musikaalia aikaisemmin nähnyt, mutta eilisillan perusteella ohjaaja Tiina Puumalainen on luonut yhtenäisen viihdepaketin, jota tukee mainiosti Teppo Järvisen lavastus ja Timo Alhasen valaistus.

Musikaaleihin kuuluu nykyään sähköinen äänentoisto ja siinä onnistuttiin oopperassa mainiosti. Laulajat ja musiikki olivat hyvin balanssissa. Koska laulajat ovat pääasiassa panoroitu stereokuvassa keskelle, vie usein hetken aikaa paikantaa lavalla ihminen josta ääni lähtee. Tosin tätä "kadonnutta äänilähdettä" käytettiin hienosti myös hyväksi kummituksen ja Christinen vaipuessa loputtomissa portaikoissa kohti kellareita.

Lavastus ja valaistus miellyttivät silmiäni kovasti. Tuo edellä mainitsemani portaikko/kellarilavastus oli omia suosikkejani. Toinen hieno idea oli lopun oopperakohtauksen teräskorsetti. joka oli tietysti myös mallinnettu Marjaana Mutasen suunnittelemissa puvuissa. Visuaaliselta puolelta Oopperan kummitus on täysosuma.

Ensi-illan laulajakaartikin tuntui onnistuvan hyvin. Sopraanokaksikko Sofie Asplund ja Hanna-Leena Haapamäksi olivat naispääosissa ja Tero Harjunniemi kakkosmies Raoulina. Illan ehdoton kuningas oli kuitenkin pääosan esittäjä Ville Rusanen. Rusasen näyttelijän taidot pääsivät hienosti esille kummituksen lapsuuden traumojen kostoprosessissa.

Eli kaikenkaikkiaan erittäin viihdyttävä ilta musiikin parissa. Mutta mitä sinne hampaakoloon sitten jäi? Andrew Lloyd Webberin musiikki. Kuten kerroin en ole aikaisemmin kokonaista musikaalia kuullut. Yksittäisiä kappaleita Webberin musikaaleista olen toki kuullut ja pidän niistä varsin paljon. Mutta eilisen esityksen aikana minulle tuli useampaan otteeseen hieman vaivautunut olo. Se ei johtunut esittäjistä, vaan itse musiikista. En välttämättä pysty pukemaan sanoiksi miksi se ei kolahda minuun. Suhteessa pidempään draamaan Webberin sävelkieli ei vain jaksa puhutella minua. Se ei ole Webberin heikkoutta, vaan todennäköisesti pelkästään makuasia.

Oopperan kummituksen kaikki 53 näytäntöä myytiin loppuun jo ensi-iltaa edeltävänä päivänä. Hieno homma, toivottavasti 70 000 katsojan joukosta jää paljon uusia vakiovieraita Kansallisoopperan haaviin.