George Onslow |
Ilta hörähti käyntiin George Onslown a-molli nonetolla. Teos on tuttu Lappeenrannasta jo parin vuoden takaa. Sen verran ihastuin teokseen jo silloin, että hankin siitä tallenteen. Tämän iltainen versio oli myös mukavaa kuunneltavaa. Onslow tarjoaa paljon materiaalia instrumenttien väliseen vuoropuheluun ja tämän kertaisessa versiossa olisi keskustelu voinut välillä olla vieläkin tunteikkaampaa. Ranskalainen ja karjalainen vilkkaus eivät saavuttaneet täyttä yhteisvaikutusta. Noneton kolmannen osan variaatiot ovat varmaankin noneton hankalin pala. Koko ryhmän pitäisi varmaankin olla "in the zone"- tai jossain naguaali-tilassa, jotta variaatiot heräisivät täyteen loistoon. Mutta nonetto on mielenkiintoinen sävellys, jota kuuntelen mielelläni vielä uudelleenkin.
Illan toista sävellystä odotin eniten. Stravinskyn septetto luovii hauskasti useamman eri sävelkielimaailman välillä. Minulle tämän iltainen versio jäi pieneksi pettymykseksi. Stravinkyn musiikki vaatii usein soinnin kuulautta, kuten tämä septettokin. Ei pelimanneissa mitään vikaa ollut, mutta kokonaisuus jätti hieman tunkkaisen olon.
Konsertti päättyi Dvorákin A-duuri jousisekstettoon. Oikein mukava uusi tuttavuus ja omiin korviini illan tasapainoisin esitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti