 |
| Suomalainen Kamariooppera / Sakari Viika |
Claudio Monteverdin oopperatuotannosta on säilynyt vain kolme kokonaista oopperaa ja Poppean kruunaus on niistä myöhäisin. Aikakausi lienee jossain esibarokin vaiheilla ja modernimpaan sävelkieleen tottuneille korville musiikki ja laulu on mielenkiintoista kuultavaa. Kapellimestari Aapo Häkkinen ja ohjaaja Vilppu Kiljunen antavat draaman olla johtotähtenä. Helsingin Barokkiorkesterin äänenpaine on ajan hengen mukaisesti pienempi verrattuna moderniin oopperaorkesteriin ja kun vielä ollaan pienehkössä salissa, niin laulajat pääsevät nautiskelemaan äänensävyillä jotka olisivat mahdottomia toteuttaa (kuulla) modernissa tuotannossa.
Poppean kruunauksen tarinan taustalla ovat historialliset henkilöt ja tapahtumat. Tacituksen historiakirjoitusten pohjalta libreton on kirjoittanut Busenello. Henkilöitä ja tapahtumia on toki muokattu ja Helsingin tuotantoakin taitaa olla vielä varsin paljon lyhennetty. Erinomaisen draaman Kiljunen ja Häkkinen ovat kyllä toteutettua. Selkeitä sankareita ja roistoja ei ole, vaan jokainen hahmo tuntuu olevan lihaa ja verta jonka motiivit ovat perusteltavissa tämän omalta kannalta. Librettoon kannattaa kyllä kiinnittää huomiota, eivät asiat ole parissa tuhannessa vuodessa paljon muuttuneet.
Keisari Neronen roolin tulkitsee hienosti Essi Luttinen. Poppean roolissa Helena Juntunen käy läpi suuren valikoiman tulkinnallisia äänensävyjä. Komea suoritus häneltäkin, mutta ylitulkintaan ei ole enää kovin pitkä matka. Kontratenori Jean-Sébastien Beauvaisilta olisin kaivannut hieman enemmän voimaa ääneen. Monica Groop Ottaviana, Kajsa Dahlbäck Drusillana ja Heikki Orama Senecana onnistuivat myös hienosti. Ian Honeymanin Arnalta oli toisessa näytöksessä kyllä hauska, mutta kohtaus jotenkin tuntui erottuvan liikaa oopperan muusta luonteesta.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ooppera ja tuotanto. Enää kolme näytöstä jäljellä, hop hop.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti