Konsertti: Lappeenranta-sali 2014-10-15
Saimaa Sinfonietan minikiertue alkoi tänään Lappeenrannasta. Huomenna on vuorossa Savonlinna ja perjantaina Mikkeli. Liekö tämänkertainen kokoonpano Saimaa Sinfonietan pulleimpia versioita? Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkesterien lisäksi jousistoa täydentää vielä Savonlinna-kvartetti.
Ja kyllähän tuon jousien lukumäärän huomasi heti konsertin aloittaneessa Igor Stravinskyn Pulcinella-sarjassa. Mukavan täyteläistä sointia, mikä toisaalta ei välttämättä sopinut Stravinskyn herkkyyttä ja keveyttä kaipaavalle teokselle parhaimmalla tavalla. Illan muihin kappaleisiin sointi sopi paremmin. Tämän iltainen konsertti taisi olla myös ensi tutustumiseni kaupunginorkesterin uuteen konserttimestariin Matti Koposeen. Nuori kaveri, mikä varmaan tekee hyvää Lappeenrannan orkesterille. Pulcinella-sarjan viuluosuudet taipuivat hienosti, vähän enemmän solistista säihkettä olisi voinut vielä lisätä. Sitä varmaan löytyy kyllä reservistä.
Tibor Bogányi johtaa orkesteria konserteissa ja hänen hyvä kemiansa kokoonpanon kanssa on jo käynyt ilmi aikaisemminkin. Stravinskyn kanssa sattui muutamassa kohdassa pientä rytmistä epätasapainoa, mutta varsin pienistä asioista on kysymys.
Kiertueen solistina soittaa Olli Mustonen. Mustonen on pianistina persoona, joka tuntuu polarisoivan kuulijat vahvasti puolesta tai vastaan. Itse pidän kovasti Mustosen soitosta. Hänellä on erittäin vahva oma tyylinsä, joka kuuluu selvästi hänen soitossaan. Pianokonserttona hän soittaa tällä kertaa Sergei Prokofjevin neljättä konserttoa, B-duuri opus 53 vasemmalle kädelle. Prokofjev toimii hienosti Mustosen kädessä. Staccatot iskevät terhakkaasti ja hitaan osan lyyrinen maalailu maistuu makealle. Kyllähän tuon vasemman käden konserton kokonaisuus jää jotenkin vajaaksi. Korvat ja mieli ovat kai jotenkin tottuneet pianosatsin kymmensormisuuteen. Ohuempi äänimaisema jättää jotain olennaista pianosta pois. Mutta komia tulkinta silti Mustoselta ja Bogányilta. Encorena Mustonen soitti Prokofjevin viehättävän preludin 10 pianokappaleesta op. 12.
Ilta huipentui Mendelssohnin A-duuri sinfoniaan "Italialainen". Muistan kuulleeni sen aikaisemminkin Lappeenrannassa. Edelleen tuo toisen osan "suomalaiskansanlauluhenkisyys" hämmentää mieltä. Ihan täyteen plaaniin ja hurmokseen ei tainnut Saimaa Sinfonietta kohota Mendelssohnin finaalin kanssa. Mutta erinomainen konsertti kaiken kaikkiaan. Savonlinnalaiset ja mikkeliläiset tuskin löytävät parempaa iltamenoa huomenna ja ylihuomenna, menkäähän kuuntelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti