Konsertti: Konserttihovi 2014-09-24
Konserttihovin syyskausi aloitettiin komeasti jousikvartetin voimin. Vanhan musiikin yhtyeen Opus X:n sisältä irrotetusta kokoonpanossa soittivat tänään viulistit Petri-Tapio Mattson ja Antto Vanhala, alttoviulisti Markus Sarantola ja sellisti Louna Hosia. Teemalla "jousikvartettoja periodisoittimin" mietittiin samalla autenttisuuden henkeä. Vanhan musiikin esittämiskäytäntöjen parissa tohtorinväitöstä tekevä Sarantola pohdiskeli illan esitysten välillä historiallisesti autenttisten esitysten mahdottomuutta. Käsiohjelman mukana tullut teosesittelylappunen oli myös vallan antoisa.
Itse miellän autenttisuuteen pyrkimisen jonkinlaisena kuriositeettina. Kun konserttiin tai tallenteeseen viitataan periodi-, HIP- tai autenttisuus -termeillä, kuuntelijana ensimmäisiä assosiaatioitani ovat rouhea ja pehmeä soundi, vibraaton vähäisyys ja usein intonaation epätarkkuus. Seuraavana tulevat erikoisemmat tempovalinnat. Sinänsä tilanne on hieman ristiriitainen, kun usein kaipaan moderneihinkin tulkintoihin enemmän rouheutta ja eritoten oopperalaulajien kanssa joudun välillä siedättämään itseni omituisiin vibraattoihin. Mutta silti ajatus pyrkimisestä kappaleen sävellysajan äänimaailmaan tavoitteena tuntuu vieraalta. Äänitteiltä on kuultavissa esityksiä 1800-luvun loppuvuosilta saakka. Vaikka mielessään kompensoi alkuaikojen äänitystekniikan heikkoa laatua, silti vanhimpien äänitteiden tulkintatyyli on varsin erikoista kuultavaa nykyajan korvilla. Ei menneisyyden tyylin tavoittelussa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kuitenkin siinä tämän päiväisessä yrityksessäkin kuuluu läpi koko esityskäytäntöjen historia aina tähän päivään saakka. Olen joskus leikkinyt ajatuksella viedä historiahakuisuus läpi myös tilan ja ihmisten suhteen. Konserttiin pääsee vain peruukki päässä tuoksuen tuhdisti ihmiskehon eritteille, salin valaistus hoidetaan öljylampuilla ja kynttilöillä,...
Mutta itse illan konserttiin. Jousikvartetti Opus X yllätti iloisesti, soundi oli rouhea ja pehmeä, niin kuin pitikin. Intonaation suhteen oltiin turvallisilla vesillä, olihan niitä epäpuhtauksiakin, mutta ei haitaksi asti. Ilta alkoi 16-vuotiaan Mozartin d-molli-kvartetolla KV 173. Säveltämisen aikaan hän oli jo altistunut Haydnin kvartetoille ja taitaapa kvarteton menuettiosan aluksi Haydnia lainatakin. Mukava kuulla Mozartin alkuajan kvartetto elävänä, vaikka Mozart ei jousikvartettojen parissa suurempi suosikkini olekaan.
Illan seuraava kvartetto oli Erik Tulindbergin G-duuri kvartetto no. 4. Tulindbergin musiikki ei tehnyt minuun oikein vaikutusta; ei tunteen, eikä älyn tasolla. Uskoakseni Opus X sai kvartetosta sen irti mitä siinä oli otettavissa, mutta ainakaan tänään en sille syttynyt. Enemmän ajatukset askartelivat Ruotsin itäisen puolikkaan musiikkihistorian ensi askelissa. Millaista oli musiikkielämä näillä kulmilla tuohon aikaan?
Illan mielenkiintoisin teos oli Franz Schubertin Es-duuri-kvartetto. Kuinka ollakaan myös Schubert oli 16-vuotias kirjoittaessaan tämän kvarteton. Mozartin ja Schubertin kvartetoilla on ikäeroa 40 vuotta, selkeästi olivat ajat muuttuneet.
Huomenna Opus X soittaa saman konsertin Helsingissä Musiikkitalossa. Käykäähän kuuntelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti