Kuhmo 2014, 4. päivä

Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2014-07-16

Neljännen festivaalipäivän motoksi Vladimir Mendelssohn oli määritellyt "Waiting for Godot". Joten jumaltarustojen piirissä tänään pyörimme.

Minulle päivä pullautti uuden mielenkiintoisen säveltäjänimen: Osvaldo Golijov. Viulistit Daniel Rowland ja Florin Szigeti, alttoviuluun tarttunut Mendelssohn ja sellisti Tuomas Lehto loihtivat aamunavaukseksi mielenkiintoisen sävelmaiseman. Golijovin Tenebrae II:n kvartettoversiossa neljä ääntä elävät omaa elämäänsä, mutta omaavat myös yhteisen suuremman äänen. Hieno teos...

Aamukonsertin toinen helmi oli Priya Mitchellin viulullaan jousiryhmän kanssa tulkitsema hieno versio Ralph Vaughan Williamsin Lark Ascendin teoksesta. Komeasti viulu lenteli.

Iltapäivän ensimmäisessä konsertissa Danel-kvartetti puuhasteli Haydnin "Die sieben letzten Worte unseres Erlösers am Kreuze" teoksen parissa. Vaikka terhakka Haydn fanittaja olenkin, niin tuo teos ei välttämättä lukeudu suosikkeihini. Ehkäpä myös alkuperäinen orkesteriversion on parempi kuin tämä säveltäjän oma sovitus jousikvartetille. Mutta vaikka teos ei kauheasti kolahtanutkaan, niin Danel-kvartetin sietämättömän hieno soitto ilahdutti korvia silti.

Iltapäivän toisen konsertin parhaita paloja oli Roope Gröndahlin tulkitsema Franz Lisztin "Au bord d'une source". Tällä kertaa Dvořákin Sypressisarjan osat ja Janáčekin Kertomus eivät saavuttaneet pitävää tartuntapintaa minuun. Sopraano Shigeko Hata sen sijaan ilahdutti Schubertin laulujen kimpussa.

Oman päiväannokseni viimeinen konsertti jättikin sitten taas muistoja todennäköisesti loppuiäkseni. Suomalainen barokkiorkesteri aloitti mukavasti soittamalla osan Jean-Féry Rebelin sinfoniasta. Heitä olisi kuunnellut pidempäänkin. Darius Milhaudin "La création du monde" ilahdutti jazz-henkäyksillään. Ennen väliaikaa tenori Jussi Myllys, sellisti Martti Rousi ja pianisti Anu Vehviläinen esittivät Ernest Chaussonin "Poème de l'amour et de la mer" laulusarjan. Todella vahva esitys; laulusarjaan pitää tutustua vielä uudelleen.

Väliajan jälkeen sitten rysähti täysillä. Teoksena oli Olivier Messiaenin "Quatuor pour la fin du temps", eli "Aikojen lopun kvartetto". Lavalla olivat klarinetisti Michel Lethiec, viulisti Aleksandr Sitkovetsky, sellisti David Cohen ja pianisti Andrea Rucli. Yhtään kehumisia liioittelematta: aivan käsittämättömän hieno esitys! Soiton intensiivisyys vei minut mukanaan täysin. Klarinetin soolo-osassa Lethiecin soitto nosti karvat pystyyn. Cohenin sellosta katkesi C-kieli toiseksi viimeisen osan loppupuolella, mutta viimeiset tahdit hän onnistui soittamaan omasta stemmastaan kolmella kielellä. Uskoisin ettei C-kieltä olisi niissä tarvittukaan. Kvarteton loppu päättyi salin täydelliseen pimeyteen ja hiljaisuuteen. Messiaenin sotavankileirillä kirjoitettu kvartetto antaa pohdiskeltavaa pidemmäksikin aikaa. Ja kun se saa tämäniltaisen esityksen tasoisen tulkinnan, niin eivätköhän ihmisyyden syvemmät tasot ole jälleen ajatusten alttarilla.