Kullervo loistaa Savonlinnassa

Ooppera: Kullervo - Savonlinnan oopperajuhlat 2014-07-04

Savonlinnan oopperajuhlien alkuun oli aikaa vain pari minuuttia kun suuremman tekstityslaitteen vierestä kuului napakka pamahdus. Otsonin hajua ei katsomoon asti tullut, mutta pahat aavistukset varmistuivat, kun uusi taiteellinen johtaja Jorma Silvasti saapui lavalla festivaalijohtaja Jan Strandholmin kanssa kertomaan huonoja uutisia. Pieni sähkövika lavan valaisinlaitteissa. Kaikkiaan esityksen alku siirtyi viitisen varttia. Juuri ennen esityksen alkua kerrottiin että lavan vasemman puolen valoissa oli vielä vikaa, joka korjattaisiin esityksen aikana. En osaa sanoa jäikö jotain näkemättä, mutta pidin siitä mitä näin.

Kullervo tilattiin alunperin Aulis Salliselta uuden oopperatalomme vihkiäisiin. Talo ei valmistunut ajallaan ja niinpä Kullervo esitettiin ensi kertaa Los Angelesissa vuonna 1992. Kotimaassa Kullervo pääsi vihdoin Töölönlahden lavalle vuotta myöhemmin.

Sallinen on itse kirjoittanut libreton, joka pohjautuu Kalevalaan ja Aleksis Kiven Kullervo näytelmään. Keskeinen teema on kosto. Kullervoa ei onni potki elämässä ja siitä saavat muutkin maksaa. Libreton mukaan Kullervo ottaa hengen itseltään oopperan lopussa, mutta ohjaaja Kari Heiskanen jättää Savonlinnassa pienen takaportin auki. Kullervo poistuu lavalta; onko hänen mahdollista jatkaa elämäänsä tekojensa jälkeen? Itse näen Kullervon itsemurhan johdonmukaisena loppuna draaman kaarelle.

Kullervon tuotantotiimi koostuu siis ohjaaja Kari Heiskasesta, lavastaja Antti Mattilasta, puvustaja Riitta Anttonen-Palosta ja valaisija Ilkka Paloniemestä. Tarinaa ei ole yritettykään sijoittaa mihinkään mystiseen menneisyyteen, vaan tuotanto toimii juuri siinä ajassa mihin katsoja haluaa sen asettaa. Lavastus koostuu neljästä talon kehikosta, jotka periaatteessa mallintavat hieman eri kohtausten tapahtumapaikkoja, mutta käytännössä toimivat hienona kokonaisuutena. Ja tietysti muistuttavat siitä että Kullervoa yritettiin asettaa kehikkoihin, mutta poikapa ei niihin talttunut; jätti jäljelle tuhoa.

Kuoron lavalle ja lavalta saattamiseen Mattila ja Heiskanen olivat keksineet hienon keinon. Lavan takaosa koostui aidalta näyttävistä ovista, joiden avulla kuoro saatin esille nopeasti. Heiskasen ohjauksesta pidin kovasti. Draaman dynamiikka toimi hienosti. Intiimi toiminta rinnastui kuoroa hyväksikäyttäviin joukkokohtauksiin. Insestiunen variaatiomallintaminen eri kehikoissa; Kullervon lähestyminen kylvää jo kuoleman. Komeaa teatteria!

Musiikin puolesta on tänä päivänä tuskin mahdollista löytää parempaa kombinaatiota Kullervon pariin. Kaiken priimusmoottori tuntui olevan kapellimestari Hannu Lintu, jonka siipien alla orkesteri hengitti kuin yksin keuhkoin. Partituurin lukemattomat aksentit napsahtelivat hienosti kohdalleen. Huumaavan vangitsevaa soittoa. Toivottavasti maestro Lintu lisää vierailujaan oopperamontuissa.

Ja sitten se kuoro. Syvä kumarrus jälleen kuoroa valmentaneelle Matti Hyökille. Kullervo alkaa syntikkaurkupisteen, patarumpujen ja kuoron avulla. Heti Untamoisen verkkojen laskusta lähtien on selvää että tämä kuoro ei taaskaan kuvia kumartele. Savonlinnan kookas kuoro vetää vertoja mille tahansa kuulemalleni kuorolle.

Eikä löydy moitittavaan solisteistakaan. Kullervon osan lauloi Tommi Hakala. Varmaan parasta Hakalaa mitä olen kuullut. Vahva ääni, vahva tulkinta. Ville Rusasen Kimmo oli nappisuoritus sekin. Rusasen näyttelijänlahjoihin kannattaa taas kiinnittää huomiota. Kullervon äitinä oli Tuija Knihtilä. Äidin viimeinen laulu "Itkenkö minä sinua?" Knihtilän tulkitsemana olisi vienyt varmaan jalat alta jos seisoaltaan sitä olisin ollut kuuntelemassa. Huh, huh. Hyviä roolituksia olivat muutkin laulajat, mm. Aki Alamikkotervo oli mainio metsästäjä.

Ainoa kauneusvirhe minun korviini oli Kullervon unen sähköinen dialogi ja laulu. Sokean laulajan balladin esitti Maria Ylipää. Koko Kullervon uni ja balladi olivat ohjattu tyylikkäästi, Ylipää näytteli ja lauloi hienosti, mutta sähköinen äänen vahvistus ei tehnyt oikeutta oopperalle ja Ylipään äänelle.

Tekisi melkein mieli sanoa että eilisillasta ei paljon oopperailta parane. Ainoastaan tuo esityksen alun viivästyminen hieman harmitti kuulijaa. Mutta heti kapellimestarin ensimmäisestä puikonliikkeestä lähtien musiikin ja teatterin draama vei minut jälleen tuohon autuaalliseen oopperataivaaseen. Valitettavasti tälle kesälle ei vielä ole muita Savonlinnan reissuja varattu, mutta eilisen jälkeen tekisi jo mieli lähteä katsomaan Kullervo uudelleen. Saa nähdä kuinka äijän käy...