Lappeenrannan kaupunginorkesteri onnistui mainiosti valaisemaan pimeähköä syysiltaa lämpimällä musiikilla Marian kirkossa. Tällä kertaa viulun kanssa musisointia ohjasi Jukka Untamala ja erikoisvieraana luutun, vihuelan ja kitaran kimpussa oli Jarmo Julkunen.
Konsertti aloitettiin reippaasti Haydnin C-duuri sinfonialla nro 7. Tämä Haydnin varhainen sinfonia omaa konserton luonteisia piirteitä monien jousien soolo-osuuksien muodossa. Muutenkin soittimet ja soitinryhmät tuntuvat usein keskustelevat keskenään kamarimusiikinomaisesti. Continuon osassa oli tällä kertaa cembalon sijasta luuttu. Lappeenrannan kaupunginorkesterilla on toisinaan tapana aloittaa konsertit hieman sointia hakien, mutta tänään kaikki loksahti kohdalleen heti alusta alkaen. Untamala sai mielestäni koko orkesterin kuuntelemaan toisiaan kamariyhtyeen tavoin ja antamaan musiikin viedä mukanaan. Joseph Haydnilla on tärkeä paikka sydämessäni, hieno aloitus konsertille.
Seuraavaksi saimme nauttia Peteris Vasksin Cantabile teoksesta. Cantabile on jousille kirjoitettua aleatorista musiikkia. Aleatorinen tarkoittaa sitä, että teoksessa on kohtia jossa soittajat voivat itse valita mitä tai missä järjestyksessä he materiaaliaan soittavat. Näin jokainen esitys on periaatteessa erilainen. Cantabile lähtee liikkeelle nimensä mukaisesti pitkähköillä legatokaarilla, mutta elävöityy lopussa enemmän. Edellinen kosketukseni Vasksin musiikkiin oli alkuvuodesta myös Lappeenrannassa. Vasksin sävelkieli on varsin kiinnostavaa, mutta ainakaan näiden teosten perusteella suureksi humoristiksi voi nimittää. Illan esitys oli mielestäni onnistunut, lisää Vasksia kiitos.
Konsertti päätettiin kuumissa tunnelmissa Astor Piazzollan Vuodenaikojen parissa. Itse asiassa säveltäjäksi voisi Piazzolan lisäksi liittää myös Leonid Desjatnikovin. Alun perin Piazzolan omalle tangokokoonpanolle kirjoittamat neljä sävellystä on Destjatnikovin toimesta sovitettu jousiorkesterille ja sooloviululle. Ilmeisesti Vivaldi lainaukset ovat kokonaan Destjatnikovin kädestä. Osien välissä Jarmo Julkunen soitti lyhyitä välisoittoja vihuelalla. Aivan mainio idea!
Mutta olivatpa säveltäjäkrediitit jakautuneet miten tahansa, niin Vuodenajat on viekoittelevaa kuultavaa. Sääli että konsertti oli kirkossa, tämä musiikki kutsui kuumaan, hämärään tilaan ja mieluusti sikarin ja tuhdin brandylasin kanssa. Untamalan viulu kujerteli ja lauloi mahtavasti läpi monenlaisten Buenos Airesin tunnelmakuvien. Kaupunginorkesteri sykki ja eli musiikin palon yli nuottien. Bravo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti